Pjotr Durnovo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Durnovo Petr (1842-1915).jpg

Pjotr Nikolajevitš Durnovo (ven. Пётр Николаевич Дурново; 1845 Moskovan kuvernementti24. syyskuuta (J: 11. syyskuuta) 1915 Pietari) oli venäläinen juristi ja virkamies, joka toimi Venäjän sisäministerinä 1905–1906 ja tukahdutti voimakeinoin vuoden 1905 vallankumouksen.[1]

Durnovo oli alkujaan Venäjän merivoimien luutnantti. Kouluttautuduttuaan sotilasjuristiksi hän sai vuonna 1870 viran sotaministeriön oikeusosastolta. Hän toimi prokuraattorin apulaisena 1872–1873 Vladimirin ja 1873–1875 Moskovan kuvernementeissa sekä vuodesta 1875 prokuraattorina Rybinskissä. Hänet nimitettiin 1883 valtakunnan poliisivoimien apulaispäälliköksi ja 1884 päälliköksi.[2] Poliisijohtajana hän vastasi valtakunnan sisäisestä turvallisuudesta pääosan Aleksanteri III:n valtakaudesta. Hän muun muassa nujersi keisari Aleksanteri II:n murhasta vastuussa olleen maanalaisen Narodnaja volja -järjestön. Durnovo joutui eroamaan poliisin johdosta vuonna 1893 skandaalin vuoksi.[1] Hän oli ylittänyt valtuutensa määrämällä poliisit tunkeutumaan ulkomaisen diplomaatin asuntoon ja takavarikoimaan sieltä Durnovon oman rakastajattaren lähettämiä kirjeitä.[3] Hänet nimitettiin samana vuonna hallitsevan senaatin jäseneksi.[2]

Durnovo palasi Venäjän hallituksen jäseneksi Nikolai II:n valtakaudella. Hänet nimitettiin vuonna 1900 apulaissisäministeriksi.[1] Keskellä vallankumouksellista yleislakkoa pääministeri Sergei Witte määräsi Durnovon lokakuun lopussa 1905 virkaatekeväksi sisäministeriksi. Witteä oikeistolaisempi Durnovo ryhtyi heti taltuttamaan vallankumousta: Hän kukisti verisesti merisotilaiden kapinan Pietarissa ja kansannousun Moskovassa, pidätytti tuhansia sekä määräsi joulukuussa 1905 vangittaviksi Pietarin työläisneuvoston ja vastaavan Moskovan neuvoston edustajat. Hän pääsi tehokkailla vastavallankumouksellisilla toimillaan keisari Nikolai II:n suosioon.[3][1] Durnovo joutui eroamaan ministerin tehtävistä yhdessä Witten kanssa toukokuussa 1906. Hänet nimitettiin parlamentin ylähuoneeksi muutettuun Venäjän valtakunnanneuvostoon, jossa hänestä tuli konservatiivisen oikeiston johtohahmo.[1]

Durnovo tunnetaan myös helmikuussa 1914 laatimastaan kaukonäköisestä muistiosta, jossa hän arvioi maailman olevan maailmansodan partaalla ja Venäjän imperiumin romahtamaisillaan.[1] Hän suositteli Venäjää liittoutumaan Saksan kanssa sodan välttämiseksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Pyotr Nikolayevich Durnovo (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 26.11.2016.
  2. a b Nordisk familjebok (1907), s. 1113 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.11.2016.
  3. a b c Stephen Kotkin: Stalin – Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928, s. 85–86, 134–136. Penguin Books 2014.