Pirkko Lehtiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pirkko Virpi Lehtiö (s. 26. elokuuta 1932 Juva) on ensimmäisiä suomalaisia naispappeja, joka on toiminut myös muun muassa professorina ja Helsingin hiippakunnan pääsihteerinä.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pirkko Lehtiön vanhemmat olivat kauppalansihteeri Kaarle Lehtiö ja Hilma Viitanen. Hän tuli ylioppilaaksi Pieksämäen yhteiskoulusta 1951 ja valmistui Helsingin yliopistosta teologian kandidaatiksi 1955 ja lisensiaatiksi 1978. Teologian tohtoriksi hän väitteli 1979. Lehtiö sai lehtorin oikeudet Mikkelissä 1965 ja suoritti pastoraalitutkinnon 1965 ja 1978. Papiksi hänet vihittiin Helsingissä 1988.[1]

Lehtiö oli Johanneksen seurakunnan vt. tyttötyönjohtaja 1956, Töölön seurakunnan tyttötyönjohtaja 1956–1960 ja naistyönjohtaja 1960–1962 ja Kymin seurakunnassa naistyönjohtaja 1962–1965, vt. lehtori 1965–1967 ja lehtori 1967–1974. Kirkon kasvatusasiain keskuksen varhaiskasvatussihteeri hän oli 1975–1978, Helsingin hiippakunnan koulutussihteeri 1978–1984 ja pääsihteeri 1985–1989 sekä Hongkongin luterilaisen teologisen seminaarin kristillisen kasvatuksen professori 1986–1987 ja 1989–1996.[1]

Lehtiö oli myös Helsingin hiippakunnan nuorisotyönsihteeri 1960, Karhulan yhteiskoulun uskonnonopettaja 1963–1967, Gossner Missionin ekumeeninen työntekijä Berliinissä 1967–1968, Kotkan sairaanhoitajakoulun uskonnonopettaja 1968–1971 ja parlamentaarisen päivähoidon kasvatustavoitekomitean sihteeri 1979–1980. Hänellä on ollut lisäksi lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Hän oli Kotimaan kolumnisti 1984–1986, Kristillinen kasvatus -lehden kolumnisti 1991–1994 ja Sanan kolumnisti 1994–1995. Naisteologit ry:n kunniajäseksi hänet valittiin 2004.[1][2][3]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sanan ovella: vartion hartauskirja, 1960 (toim.)
  • Yhteyttä yli rajojen: traktaatti Suomen neitosille, 1960
  • Opiskelemme päiväkerhon tavoitteita, 1977 (S. Kinnusen ja R. Virkkusen kanssa)
  • Uskonnonopetusta ilman koulua: evankelisen kristinuskonopetuksen aseman ja sisällön kehitys Saksan demokraattisessa tasavallassa vuoteen 1959, 1979 (väitöskirja, ilmestyi saksaksi 1983)
  • Kaste ja kummit: opas seurakunnan työntekijöille, 1981 (P. Simojoen ja M. Sinnemäen kanssa)
  • Att vara kvinna och att vara man i kyrkan: en diskussion bland lutheraner i Finland, 1982
  • Suomen kirkon lehtorien yhdistys 1934–1984, 1984 (toim. muiden kanssa)
  • Naisten postilla, 1985 (toim. Irja Askolan kanssa)
  • Lempeän katseesi alla, 1997
  • Pyhiinvaeltaja, 2003
  • Nainen ja kutsumus: naisteologien tie kirkon virkaan 1800-luvun lopulta vuoteen 1963, 2004
  • Ignatiaaninen hengellinen ohjaus: hengellisen ohjauksen kirja, 2006
  • Kun jää sulaa: punnittua puhetta lähetystyöstä, 2007 (T. Sääksin kanssa)
  • Seniorin rukouskirja, 2008
  • Janoan elävää vettä: Raamattumeditaatiota, 2013
  • On Herra vielä vierellä, 2016

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Antikainen, Marjo-Riitta: Lehtiö, Pirkko (1932–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.9.2012. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.4.2024.
  2. Sovelias ies, keveä kuorma. Suomen Kuvalehti, 4.3.1988, nro 9, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 25.4.2024. (ei-vapaa)
  3. Lauri Kytölä: Kotimaa. 90-vuotias. Pirkko Lehtiö oli Suomen ensimmäisiä naispappeja, mutta vielä riittää tehtävää: "Naisen asema tarvitsee jatkuvasti huomiota, eikä pelkästään kirkon sisällä". (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 26.8.2022. Viitattu 25.4.2024.