Pillupäiväkirjat
| Pillupäiväkirjat | |
|---|---|
 |
|
| Tyyli | dokumentti, tositelevisio |
| Kestoaika | 7–10 min. |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Verkko | Yle TV2 |
| Julkaistu | 2019 |
| Esitetty | 16. syyskuuta 2019 |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 4 |
| Ikäraja |
 |
| Sisältömerkintä |
 |
| Tuotanto | |
| Tuottaja(t) | Emma Taulo, Mete Sasioglu |
| Ohjaaja(t) | Aino Suni |
| Tuotantoyhtiö(t) | Sons of Lumiére |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
Pillupäiväkirjat on Yle TV2:lla vuonna 2019 ensimmäisen kerran esitetty suomalainen dokumenttisarja. Aino Sunin ohjaamassa sarjassa on neljä 7–10 minuutin pituista jaksoa, joiden yhteiskesto on 34 minuuttia.[1] Sen pääosissa ovat nuoret naiset Mikaela, Alice ja Iitu sekä muunsukupuolinen Ella Julia, jotka kertovat ajatuksiaan seksistä ja seksuaalisuudesta.[2]
Pillupäiväkirjojen budjetti oli 11 000 euroa, josta Suomen elokuvasäätiön tukea oli 4 000 euroa.[3] Ylen toimtusjohtajan Merja Ylä-Anttilan mukaan Ylen osuus oli 2500 euroa.[4] Sarjan esikuva on Ruotsin yleisradioyhtiöm SVT:n vuonna 2017 tuottama sarja Hyvää seksiä.[1]
Jaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mitä jos seksi sattuu? (9 min.)
- Swaippaan aina vasemmalle (7 min.)
- Minä vääränlainen (8 min.)
- Antakaa meidän olla (10 min.)
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pillupäiväkirjat on saanut kritiikkiä sosiaalisessa mediassa ja erityisesti se on ollut perussuomalaisten hampaissa. Sarja on noussut usein esille keskusteltaessa Yleisradion budjetista, kun ohjelman turhanpäiväisyydellä ja väitetyllä ideologisuudella on perusteltu yhtiöön kohdistuvia leikkausvaatimuksia.[5][6][7] Pillupäiväkirjoja ovat arvostelleet muun muassa MTV3:n juontaja Ivan Puopolo sekä kokoomuslainen somevaikuttaja Mats Uotila.[8][9]
Eduskuntavaalien 2023 alla Perussuomalaiset perusteli Yleisradion rahoituksen vähentämistä Pillupäiväkirjoilla.[10] Sarjan välttämättömyyden kyseenalaistivat muun muassa perussuomalaisia edustava kirjailija Maria Asunta sekä kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz.[11][12] Hallitusneuvotteluiden aikana ohjelman nosti esille perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen, joka kertoi puolueensa pitävän "huutavana vääryytenä", että Yleisradion rahoja käytetään Pillupäiväkirjojen kaltaisiin ohjelmiin.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Uotinen, Jenni: Tänään tv:ssä: Parikymppiset suomalaisnaiset pitivät Pillupäiväkirjoja 16.9.2019. Iltalehti. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Valkonen, Noora: Parikymppiset ystävykset lataavat suorat sanat seksuaalisuudesta 15.9.2019. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Sons of Lumière Oy 2021. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ [1]
- ↑ Brandt, Leena: Millaisiin ohjelmiin Yle saa käyttää rahaa? 14.12.2022. Verde. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Savilaakso, Juuso: Kun Pillupäiväkirjat närästää, aletaan leikata Ylen budjetista Moreenimedia. 6.3.2023. Radio Moreeni. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Elo, Emil: Leikkauskohde (maksullinen artikkeli) 1.2.2023. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Puopolo, Ivan: Löperö Yle-laki sallii valtion rahoittaa ohjelmia, jotka markkinatkin hoitaisivat. Siksi Ylen rahoitusta pitäisi leikata, kirjoittaa toimittaja Ivan Puopolo 29.3.2021. Journalisti. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Ihalainen, Sanna: Tampereen lyseon lukiolaisesta on tullut valtava ilmiö somessa (maksullinen artikkeli) 12.9.2021. Aamulehti. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Ylellä liki 14 kertaa suurempi vuosibudjetti kuin Viron yleisradioyhtiöllä. Perussuomalainen, 2022, nro 12, s. 8-9. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Haapalainen, Manu: Eduskuntaan pyrkii journalisteja lähes kaikista puolueista. Miten he yhdistävät politiikan ja journalismin? 10.2.2023. Journalisti. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Siippainen, Aapo: ”Ei Ylekään voi olla mikään pyhä lehmä” – näin Helsingin ehdokkaat ajattelevat Yleisradion rahoituksesta 16.3.2023. Helsingin Uutiset. Viitattu 5.5.2023.
- ↑ Laisi, Erno: Tynkkynen ja Orpo nokittelivat Ylestä, some kohahti – Ylen toimitusjohtaja paljasti Pillupäiväkirjojen hinnan 5.5.2023. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.5.2023.