Pikkutelkkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkutelkkä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Telkät Bucephala
Laji: albeola
Kaksiosainen nimi

Bucephala albeola
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Pikkutelkkä Wikispeciesissä
  Pikkutelkkä Commonsissa

Pikkutelkän munia.

Pikkutelkkä, aikaisemmalta nimeltään valkotelkkä[2] (Bucephala albeola) on pienikokoinen telkkien sukuun kuuluva vesilintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 32–39 senttiä. Juhlapukuinen koiras on helppo tuntea sen valkoisesta alapuolesta, mustasta selästä ja mustavalkoisesta päästä. Koiraan päässä on selkeä valkoinen alue, joka ulottuu silmistä niskaan[2]. Nokka on vaalea. Naaras muistuttaa pientä telkkänaarasta, mutta poskessa on valkoinen laikku. Pikkutelkkä on pienempi ja vaaleampi kuin kaksi muuta telkkälajia[2].

Vanhin amerikkalainen pikkutelkkäkoiras on ollut 15-vuotias ja naaras 12-vuotias.

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutelkkä pesii Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[2] Se talvehtii Meksikonlahdella ja Yhdysvaltojen länsi- ja itärannikoilla. Pikkutelkkä harhautuu toisinaan Eurooppaan. Sitä tarhataan yleisesti, ja Suomessa tavattu pikkutelkkä on todennäköisesti tarhakarkulainen. Pikkutelkkä pesii pienillä järvillä ja lammilla, ja talvehtii merialueilla.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutelkän pesä on vanhassa kultatikan (Colaptes auratus) kolossa tai muussa puunkolossa. Munia on 6–11 ja naaras hautoo niitä 28–33 päivää. Naaras on erittäin pesäpaikkauskollinen palaten samaan pesäkoloon keväästä toiseen.

Pikkutelkkä sukeltaa pohjasta vesihyönteisiä ja nilviäisiä sekä jonkin verran myös siemeniä.

  1. BirdLife International: Bucephala albeola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1849. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hottola, Petri 1988: Pikkutelkkä Bucephala albeola ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 5.1988 s. 224-225. LYL.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.