Pikkutelkkä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkutelkkä
Bucephala-albeola-007.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Telkät Bucephala
Laji: albeola
Kaksiosainen nimi

Bucephala albeola
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkutelkkä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkutelkkä Commonsissa

Pikkutelkän munia.

Pikkutelkkä, aikaisemmalta nimeltään valkotelkkä[2] (Bucephala albeola) on pienikokoinen telkkien sukuun kuuluva vesilintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 32–39 senttiä. Juhlapukuinen koiras on helppo tuntea sen valkoisesta alapuolesta, mustasta selästä ja mustavalkoisesta päästä. Koiraan päässä on selkeä valkoinen alue, joka ulottuu silmistä niskaan[2]. Nokka on vaalea. Naaras muistuttaa pientä telkkänaarasta, mutta poskessa on valkoinen laikku. Pikkutelkkä on pienempi ja vaaleampi kuin kaksi muuta telkkälajia[2].

Vanhin amerikkalainen pikkutelkkäkoiras on ollut 15-vuotias ja naaras 12-vuotias.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutelkkä pesii Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[2] Se talvehtii Meksikonlahdella ja Yhdysvaltojen länsi- ja itärannikoilla. Pikkutelkkä harhautuu toisinaan Eurooppaan. Sitä tarhataan yleisesti, ja Suomessa tavattu pikkutelkkä on todennäköisesti tarhakarkulainen. Pikkutelkkä pesii pienillä järvillä ja lammilla, ja talvehtii merialueilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutelkän pesä on vanhassa kultatikan (Colaptes auratus) kolossa tai muussa puunkolossa. Munia on 6–11 ja naaras hautoo niitä 28–33 päivää. Naaras on erittäin pesäpaikkauskollinen palaten samaan pesäkoloon keväästä toiseen.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkutelkkä sukeltaa pohjasta vesihyönteisiä ja nilviäisiä sekä jonkin verran myös siemeniä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Bucephala albeola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1849. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hottola, Petri 1988: Pikkutelkkä Bucephala albeola ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 5.1988 s. 224-225. LYL.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.