Kultatikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultatikka
Northern Flicker.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Tikkalinnut Piciformes
Heimo: Tikat Picidae
Suku: Kultatikat Colaptes
Laji: auratus
Kaksiosainen nimi
Colaptes auratus
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Kultatikan levinneisyys
Kultatikan levinneisyys
Alalajit
  • Colaptes auratus auratus
  • Colaptes auratus cafer
  • Colaptes auratus chrysocaulosus
  • Colaptes auratus collaris
  • Colaptes auratus gundlachi
  • Colaptes auratus luteus
  • Colaptes auratus mexicanoides
  • Colaptes auratus mexicanus
  • Colaptes auratus nanus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultatikka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultatikka Commonsissa

Kultatikka (Colaptes auratus) on pohjoisamerikkalainen tikkalintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 30-35 cm ja paino noin 170 grammaa. Sen höyhenpuku on selkäpuolelta vaaleanruskea tummin poikkijuovin ja vatsapuolelta mustatäpläinen. Rinnassa on leveä, puolikuun muotoinen musta kuvio. Koiraalla on punainen tai musta viiksijuova. Pyrstön alapeitinhöyhenet ovat oranssit.

Nuorilla linnuilla on sulkasato kesä-lokakuussa, jonka jälkeen niiden höyhenpuku on aikuisen linnun kaltainen.

Vanhin kultatikka on elänyt yhdeksän vuotta ja kaksi kuukautta vanhaksi.[2]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatikka elää Pohjois-Amerikassa. Alaskassa ja Kanadassa se pesii puunrajalle asti ja etelässä Meksikonlahdelle ja Isoille Antilleille saakka. Pohjoiset populaatiot ovat muuttolintuja.[3] Lajin esiintymisalueen laajuus on noin 15 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation kooksi on arvioitu 16 miljoonaa yksilöä.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatikat elävät monentyyppisissä metsissä, joissa on kuolleita tai kuolevia puita.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin lisääntymiskausi on helmikuusta heinäkuuhun. Se pesii toisinaan kahdesti kaudessa. Pesäkolo koverretaan lahoon tai kuolleeseen puuhun tai esimerkiksi puhelinpylvääseen, mutta kultatikka voi pesiä myös linnunpönttöön. Naaras munii 3–12 valkoista munaa, joita molemmat puolisot hautovat 11–16 päivää. Poikaset lähtevät pesästä noin neljän viikon ikäisinä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatikan pääasiallisena ravintona ovat muurahaiset sekä muut hyönteiset ja hämähäkit. Syksyllä ja talvella se syö myös marjoja, hedelmiä, siemeniä ja pähkinöitä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Colaptes auratus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 7.11.2013. (englanniksi)
  2. a b c AnimalDiversityWeb
  3. Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hong Kong.