Pikkupajusirkku
| Pikkupajusirkku | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Sirkut Emberizidae |
| Suku: | Pajusirkut Schoeniclus |
| Laji: | pallasi |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Schoeniclus pallasi |
|
| Synonyymit | |
|
Emberiza pallasi |
|
| Katso myös | |
Pikkupajusirkku (Schoeniclus pallasi) on sirkkuihin kuuluva pieni varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 12–13,5 cm. Pikkupajusirkku muistuttaa suuresti pajusirkkua, mutta on hieman pienempi, nokka on hennompi ja äänet hiukan erilaisia. Juhlapukuisella koiraalla on musta pää ja valkoinen alapuoli. Selkäpuoli ja siipien yläpeitinhöyhenet ovat tummanharmaan ja valkoisen kirjavat, ja niistä puuttuu pajusirkun punaruskea väri. Naaraat ja nuoret linnut on vaikea erottaa pajusirkusta, mutta hyvin nähtynä yksi tuntomerkki on varma: pikkupajusirkun alanokka on punertava, kun pajusirkun koko nokka on harmaa. Ylänokan harja on suora, kun se pajusirkulla on lievästi kupera. Laulu on vielä yksinkertaisempi äänisarja kuin pajusirkun laulu. Kutsuääni muistuttaa varpusen ääntä.
Vanhoilla pikkupajusirkuilla on täydellinen sulkasato pesimäalueella loppukesällä.
Pikkupajusirkku on nimetty saksalaisen luonnontutkijan Peter Simon Pallasin mukaan.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois- ja Keski-Aasia, pieni osa esiintymisalueesta ulottuu Euroopan puolelle Venäjällä. Pikkupajusirkku on muuttolintu, joka talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Euroopassa lajia pesii vain Venäjällä, jonka kannan suuruudeksi on arvioitu 10 000 – 17 000 paria.[2] Laji on havaittu Suomessa kahdesti, vuosina 2019 ja 2024.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesii jokien, järvien ja soiden reunapajukoissa. Muuttoaikoina tavataan erilaisissa pensaikoissa ja ruoikoissa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesän sanotaan olevan pensaassa. Munia on 2–5.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syö pääasiassa erilaisia siemeniä, mutta poikasia ruokitaan hyönteisillä ja muilla pienillä selkärangattomilla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Schoeniclus pallasi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Pallas's Bunting (Emberiza pallasi) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 19.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Siironen, Susanna: Kirkkonummella bongattiin Suomelle uusi lintulaji – Harvinainen pikkupajusirkku on havaittu Euroopassa alle kymmenen kertaa Yle Uutiset. 20.5.2019. Viitattu 21.5.2019.
- ↑ Rariteettikomitean kokous 10.8.2024 BirdLife Suomi. ”BirdLife Suomen rariteettikomitea (RK) käsitteli kokouksessaan 10.8.2024 pöydällä olleiden lisäksi 50 uutta havaintoilmoitusta. A-kategoriaan hyväksyttiin Suomen toinen pikkupajusirkku (Siikajoki 6.7.2024), kolmas harmaapäsirkku (Parainen 25.4.2024), kolmas (järjestyksessään toinen havainto) longipennis/minussensis-kalatiira (Hailuoto 21.5.2013), neljäs munkkikorppikotka (Hamina ja Kouvola 28.5.2024), yhdeksäs keltajalkaviklo (Loviisa 25.6.2024) ja kymmenes amerikanmustalintu (Parainen 17.5.2024). Muita hyväksyttyjä suurharvinaisuuksia olivat arohyyppä (Loviisa 29.5.2024), arokiuru (Loviisa 21.4.2024) ja tundrakurppelo (Siilinjärvi 15.5.2024). Lisäksi E-kategoriaan hyväksyttiin viides yksilö aavikkohaukasta (Lemi 19.7.2024) ja eskimohanhi (Helsinki 12.5.2024).” Viitattu 19.12.2024.