Pikkupäistärkoi
| Pikkupäistärkoi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Dacnonypha |
| Yläheimo: | Päistärkoimaiset Eriocranioidea |
| Heimo: | Päistärkoit Eriocraniidae |
| Suku: | Eriocrania |
| Laji: | cicatricella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eriocrania cicatricella |
|
| Katso myös | |
Pikkupäistärkoi (Eriocrania cicatricella) on pieni, päistärkoihin kuuluva, kevään perhoslaji. Se on Suomessa heimonsa yleisimpiä ja laajimmalle levinneitä lajeja.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muiden heimon lajien tapaan pikkupäistärkoita on vaikea erottaa lähilajeista. Erityisen samannäköinen laji on hakaspäistärkoi (Eriocrania unimaculella), eikä lajeja voi välttämättä erottaa toisistaan ilman koirasperhosen genitaalipreparaatin tutkimista mikroskoopilla.[1]
Etusiivet ovat pääasiassa metallinkiiltoisen punavioletit, mutta niissä on runsaasti kullanväristen suomujen muodostamaa kirjailua. Etusiiven takareunassa on useimmilla perhosilla keltainen, kolmi- tai nelikulmainen täplä. Takasiivet ovat ruskeat, kärkeä kohti punertavat ja niiden keskiosassa siipisuomut ovat noin kuusi kertaa leveyttään pitempiä. Sekä etu- että takasiipiä reunustavat ripset ovat tasaisen tummanharmaita. Naaraan takaruumiin viidennen jaokkeen vatsakilven nystyt ovat suuremmat kuin neljännen jaokkeen vatsakilven nelikulmaiset, läpikuultavat kohdat. Tuntosarvet ovat alle puolet etusiiven pituudesta. Päälaella on harmaiden karvojen muodostama tupsu. Siipiväli on 9–12 mm.[1][2][3]
Toukka on kokonaan valkoinen, vain suuosat ovat ruskeat.[4]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Levinneisyysalue kattaa Pohjois- ja Keski-Euroopan ja ulottuu idässä Venäjälle.[5] Suomessa laji on varsin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, ja sitä tavataan ainakin Etelä-Lappiin saakka. Pohjoisempaa on kuitenkin erillishavaintoja aina Kilpisjärveä myöten. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena huhtikuun puolivälistä toukokuun loppupuolelle.[6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkupäistärkoin voi tavata keväällä kaikenlaisilla koivuja kasvavilla paikoilla. Perhoset lentävät päivisin. Toukka elää kesäkuun alkupuolella lehteen tekemässään laikkumiinassa, kunnes pudottautuu jo parin viikon jälkeen maahan talvehtimaan ja koteloitumaan.[5]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka elää koivuilla (Betula).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s.61
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/eriocrania_cicatricella.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=11
- ↑ Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s.63
- ↑ a b Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s.69–70
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Eriocraniidae/Eriocrania/cicatricella/Eriocrania%20cicatricella.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- koiraan genitaalit
- naaraan genitaalit
- lehtimiina ja sen tuntomerkkejä (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- microlepidoptera.nl (Arkistoitu – Internet Archive) (hollanniksi)