Pikamuoti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pikamuoti (engl. fast fashion) on muodin, erityisesti vaatetus- ja asusteteollisuuden, nouseva haara, johon liittyvät halvat hinnat, jatkuvat uutuudet sekä nopea tavaran kierto. Varastoja ei käytännössä ole, vaan tuotteet siirtyvät tehtailta suoraan myymälöihin[1]. Vaatteita voidaan myydä halvalla, sillä tehtaat laskevat päästöt suoraan luontoon[2], työntekijöille maksetaan alhaisia palkkoja ja teollisuudessa ei makseta veroja lainkaan tai hyvin vähän.[3]

Toiminta-ajatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikamuodissa yhdistyvät nopeus ja kustannustietoisuus, mikä perustuu logistiikkaketjujen hallintaan. Tavaran kierto on nopeaa ja uusimmat trendit tuodaan mahdollisimman nopeasti suunnittelupöydiltä myymälöihin. Tämä edellyttää muun muassa markkinoiden tuntemista. Tavanomaisesti yrityksillä on lukuisia erittäin kapeasti segmentoituja tuotemerkkejä, joita johdetaan itsenäisesti. Yhdistävänä elementtinä on laajat, itse omistetut myymäläverkostot ja globaalit alihankintaketjut.

Eri merkkien ja/tai muotisuunnittelijoiden väliset näyttävät yhteistyömallistot ovat nousseet aivan äskettäinmilloin? suosioon. Esimerkiksi säännöllisesti vaihtuvien huippusuunnittelijoiden (muun muassa Karl Lagerfeld, Stella McCartney ja Sonia Rykiel) H&M:lle vuodesta 2004 lähtien luomat yksittäismallistot ovat osoittautuneet myyntimenestyksiksi. Pikamuoti on viety huippuunsa, kun valtavan ennakkomarkkinoinnin ja lehdistöjulkisuuden myötä mallistot on suurelta osin myyty julkaisupäivänään loppuun.

Toimijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ongelmakohtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työvoiman hyväksikäyttö ja epäturvalliset työolosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikamuodin halpuus perustuu matalille palkoille ja suurelle työvoimamäärälle.[3] Syksyllä 2017 Zaran entisen tehtaan turkkilaiset työntekijät ryhtyivät kampanjaan saadakseen yhtiön maksamaan heille kuuluvat palkkarästit ja luvatut korvaukset tehtaan sulkemisesta. Zaraa on aiemmin arvosteltu myös muun muassa nuorten suunnittelijoiden hyväksikäytöstä. Useiden pikamuotiyritysten tehtaissa on huonot työolot. Työntekijöille on maksettu jopa minimipalkkaa vähemmän, eikä lain vaatimia lomakorvauksia ole maksettu. Työturvallisuudesta ja työntekijöiden terveydestä ei oltu välitetty tehtaissa erään tutkimuksen mukaan.[4][5]

Vuoden 2020 koronapandemian aikana muotiteollisuus jätti maksamatta 16,2 miljardin dollarin edestä valmistajille, jonka vuoksi työntekijöiltä jäi 1,6 miljardia dollaria palkkoja saamatta. Yli miljoona bangladeshilaista työntekijää joutui palaamaan kotiinsa ilman palkkoja.[6]

Lapsityö ja orjatyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaraa on arvosteltu myös lapsityövoiman käytöstä.[4] Monille pikamuotiyrityksille vaatteita valmistava kiinalainen Vent d'Est, on teetättänyt vaatteita Pohjois-Koreassa keskitysleireillä orjatyöllä, sekä käyttää alipalkattuja Pohjois-Korealaisia pakkotyössä Kiinan tehtaissa.[7][8] Brittiläistä nuorten pikamuotiketjua Boohoota syytetään nykyajan orjuudesta.[5]

Ilmastopäästöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkin pikamuotiyritykset, kuten Zara lähettävät kaikki vaatteensa kahdesti viikossa saastuttavalla lentorahtina.[9] Lentorahti tuotaa 100% enemmän kasvihuonepäästöjä laivarahtiin verrattuna. Muotiteollisuus tuottaa 10% maailman kasvihuonepäästöistä ja muodin kasvihuonepäästöt on lentoliikenteen ja laivarahdin yhteenlaskettuja päästöjä suuremmat.[2]

Luonnonvarojen tuhlaaminen ja luonnon saastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska vaatteet kiertävät nopeasti, ala myös saastuttaa nopeasti.[10] 85% maailman tekstiileistä päätyy kaatopaikalle joka vuosi – sillä suuri osa pikamuotiyritysten vaatteista on lyhyitä käyttöiältään.[11]

Pikamuodin halpuus saadaan aikaan ympäristön kustannuksella. Muoti on maailman toiseksi suurin veden kuluttaja. Muotiteollisuus käyttää 20% maailman kaikesta käytettävissä olevasta vedestä. Halpatuotantomaissa tuotetut vaatteet tuottavat monesti tavallista enemmän hävikkiä sekä niiden jätevedet kemikaaleineen lasketaan suoraan luontoon.[2][11]

Verojen maksamatta jättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikamuotiyritykset voivat valmistuttaa vaatteensa halvalla, sillä valmistajat ovat monesti joko kokonaan vapautettu veroista tai maksavat niitä hyvin vähän.[3]

Yhteiskuntavastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastatakseen kuluttajien kasvaviin vaatimuksiin ympäristö- ja yhteiskuntavastuusta eurooppalaiset kauppaketjut ovat muun muassa laatineet omavalvontaohjelmia.[12] Kuluttaja-lehden mukaan kuitenkaan esimerkiksi Seppälä ei tarkista itse tehtaiden työoloja, vaan tarkastukset tehdään eurooppalaisten kauppaketjujen laatiman BSCI-kriteeristön perusteella ja ainoastaan suurimpien tavarantoimittajien luona. Tarkastuksista kerrotaan tehtaille etukäteen, joten tehtaan johdolla on mahdollisuus valmistautua tarkastajien käynteihin.[12]

Yritykset ovat ryhtyneet enenevässä määrin käyttämään myös luomupuuvillaa ja laajentamaan ekomerkittyjen tuotteiden valikoimaansa.[12]

BSCI-järjestelmän puutteista on raportoitu esimerkiksi Bangladeshin tekstiiliteollisuuden osalta.[13][14] Järjestelmän heikkoutena on todettu muun muassa se, ettei se vaadi työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa eikä sisällytä auditointeihin riittävästi naisten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä kuten esimerkiksi lasten päivähoidon laatua. Onkin esitetty, että BSCI:n jäsenyritysten pitäisi kehittää järjestelmää aktiivisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yritys Gina Tricot. Viitattu 15.3.2010.
  2. a b c Nicola Davis: Fast fashion speeding toward environmental disaster, report warns The Guardian. 7.4.2020. Viitattu 10.11.2020. (englanniksi)
  3. a b c VENTD'EST > Industry > Platform For Overseas Factories_VENT D’EST www.ventdest.com.cn. Viitattu 10.11.2020.
  4. a b Niskanen, Saara: Palkatta jääneet työntekijät piilottivat lappuja Zaran vaatteisiin – ”Tein tämän tuotteen, jonka aiot ostaa, mutta minulle ei maksettu siitä” Helsingin Sanomat. 5.11.2017. Viitattu 5.11.2017.
  5. a b Grace Dean: Fast fashion giant Boohoo ignored red flags over working conditions among suppliers and often has 'no idea where its clothes are being made,' an independent review found Business Insider. Viitattu 10.11.2020.
  6. Grace Dean: Fashion companies have canceled or refused to pay for $16.2 billion of orders during the pandemic, costing textile workers $1.6 billion in wages, a report found Business Insider. Viitattu 10.11.2020.
  7. VENTD'EST > Partners_VENT D’EST www.ventdest.com.cn. Viitattu 10.11.2020.
  8. ”Ulkolinja: Pohjois-Korean rahapaja”. fi
  9. Peltola, Heikki: Palveluloisto ja kiehtomisen aito taito, Kaupan keinot hyperkilpailussa, s. 97. Edita, 2007. ISBN 9789513749422.
  10. Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään Yle, 2018
  11. a b Morgan McFall-Johnsen: The fashion industry emits more carbon than international flights and maritime shipping combined. Here are the biggest ways it impacts the planet. Business Insider. Viitattu 10.11.2020.
  12. a b c Jansa, Kirsi: Eettinen pikamuoti – lähes mahdoton yhtälö Kuluttaja-lehti. Viitattu 15.3.2010.
  13. Menetetty vallankumous? - Ihmisoikeusloukkaukset arkipäivää Bangladeshin tekstiiliteollisuudessa työskenteleville naisille. (pdf) 4.5.2012. Finnwatch ry.
  14. Hengenvaarallinen muotioikku - Suomessa myytävien farkkujen hiekkapuhallus (PDF) 17.12.2011. Finnwatch ry.