Pikamuoti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pikamuoti (engl. Fast fashion) on muodin, erityisesti vaatetus- ja asusteteollisuuden nouseva haara, johon liittyvät halvat hinnat, jatkuvat uutuudet sekä nopea tavaran kierto. Varastoja ei käytännössä ole, vaan tuotteet siirtyvät tehtailta suoraan myymälöihin[1].

Toiminta-ajatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikamuodissa yhdistyvät nopeus ja kustannustietoisuus, mikä perustuu logistiikkaketjujen hallintaan. Tavaran kierto on nopeaa ja uusimmat trendit tuodaan mahdollisimman nopeasti suunnittelupöydiltä myymälöihin. Tämä edellyttää muun muassa markkinoiden tuntemista. Tavanomaisesti yrityksillä on lukuisia erittäin kapeasti segmentoituja tuotemerkkejä, joita johdetaan itsenäisesti. Yhdistävänä elementtinä on laajat, itse omistetut myymäläverkostot ja globaalit alihankintaketjut.

Eri merkkien ja/tai muotisuunnittelijoiden väliset näyttävät yhteistyömallistot ovat nousseet aivan äskettäin suosioon. Esimerkiksi vuodesta 2004 lähtien H&M:lle säännöllisesti vaihtuvien huippusuunnittelijoiden (mm. Karl Lagerfeld, Stella McCartney, Sonia Rykiel) luomat yksittäismallistot ovat osoittautuneet myyntimenestyksiksi. Pikamuoti on viety huippuunsa, kun valtavan ennakkomarkkinoinnin ja lehdistöjulkisuuden myötä mallistot on suurelta osin myyty julkaisupäivänään lopppuun.

Toimijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskuntavastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastatakseen kuluttajien kasvaviin vaatimuksiin ympäristö- ja yhteiskuntavastuusta eurooppalaiset kauppaketjut ovat muun muassa laatineet omavalvontaohjelmia.[2] Kuluttaja-lehden mukaan kuitenkaan esimerkiksi Seppälä ei tarkista itse tehtaiden työoloja vaan tarkastukset tehdään eurooppalaisten kauppaketjujen laatiman BSCI-kriteeristön perusteella ja ainoastaan suurimpien tavarantoimittajien luona. Tarkastuksista kerrotaan tehtaille etukäteen, joten tehtaan johdolla on mahdollisuus valmistautua tarkastajien käynteihin.[2]

Yritykset ovat ryhtyneet enenevässä määrin käyttämään myös luomupuuvillaa ja laajentamaan ekomerkittyjen tuotteiden valikoimaansa.[2]

BSCI-järjestelmän puutteista on raportoitu esimerkiksi Bangladeshin tekstiiliteollisuuden osalta.[3] Järjestelmän heikkoutena on todettu muun muassa se, ettei se vaadi työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa eikä sisällytä auditointeihin riittävästi naisten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä kuten esimerkiksi lasten päivähoidon laatua. Onkin esitetty että BSCI:n jäsenyritysten pitäisi kehittää järjestelmää aktiivisesti.

Globalisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yritys Gina Tricot. Viitattu 15.3.2010.
  2. a b c Eettinen pikamuoti - lähes mahdoton yhtälö
  3. Menetetty vallankumous? - Ihmisoikeusloukkaukset arkipäivää Bangladeshin tekstiiliteollisuudessa työskenteleville naisille. (pdf) 4.5.2012. Finnwatch ry. , Hengenvaarallinen muotioikku - Suomessa myytävien farkkujen hiekkapuhallus. (PDF) 17.12.2011. Finnwatch ry.