Pieter Sjoerds Gerbrandy
Pieter Sjoerds Gerbrandy | |
---|---|
Alankomaiden pääministeri | |
3. syyskuuta 1940 – 24. kesäkuuta 1945
|
|
Monarkki | Vilhelmiina |
Edeltäjä | Dirk Jan de Geer |
Seuraaja | Willem Schermerhorn |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. huhtikuuta 1885 |
Kuollut | 7. syyskuuta 1961 (76 vuotta) |
Ammatti | juristi |
Pieter Sjoerds Gerbrandy (13. huhtikuuta 1885 – 7. syyskuuta 1961) oli hollantilainen oikeustieteilijä ja poliitikko. Hän johti Alankomaiden pakolaishallitusta toisen maailmansodan aikana (1940–1945).[1]
Gerbrandy suoritti oikeustieteen tutkinnon Amsterdamissa 1911, toimi juristina ja oikeustieteen professorina. Hän nousi maansa oikeusministeriksi vuonna 1939 ja pakeni kuningasperheen ja muun hallituksen kanssa natsimiehitystä Lontooseen 1. toukokuuta 1940. Saman vuoden syyskuussa Gerbrandy nimitettiin pääministeriksi ja puolustusvoimien ylipäälliköksi. Hän pysyi yhteyksissä vastarintaliikkeeseen ja loi suhteita liittoutuneisiin. Hän suostutteli vuonna 1945 liittoutuneet pudottamaan lentokoneista ruokaa nälänhädästä kärsineeseen Länsi-Hollantiin. Alankomaiden vapautuksen jälkeen Gerbrandy erosi pääministerin tehtävästä mutta jatkoi vielä politiikassa kansanedustajana vuosina 1948–1958.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pieter Sjoerds Gerbrandy Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pieter Sjoerds Gerbrandy Wikimedia Commonsissa
|