Pierre Nora
Pierre Nora (17. marraskuuta 1931 Pariisi – 2. kesäkuuta 2025[1]) oli ranskalainen historioitsija, joka tunnettiin ranskalaista identiteettiä, Ranskan kollektiivista muistia ja historioitsijan ammattia käsittelevistä tutkimuksistaan. Hän nimensä yhdistetään usein Uuden historian (la Nouvelle histoire) -koulukuntaan. Hän oli myös Ranskan akatemian jäsen.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pierre Nora oli nuorin lääkäriperheen lapsista. Isä oli johtotehtävissä Rothschild-sairaalassa. Sota-ajan hän vietti äitinsä ja kolmen sisaruksensa kanssa Grenoblessa ja myöhemmin sisäoppilaitoksessa, josta hän karkasi kun Gestapo tuli häntä noutamaan. Rauhan tultua hän palasi Pariisiin ja opiskeli arvostetuissa Carnot ja Louis-le-Grand lyseoissa. Hän suoritti myös filosofian maisterin tutkinnon ja hankki itselleen opettajan pätevyyden vuonna 1958.
Merkittävää vaihetta Noran uralla edusti hänen työskentelynsä Algeriassa Oranin kaupungin Lamoricière-lyseossa. Koko Ranskalle kuulunut siirtomaa eli suurten myllerrysten aikaa ja tästä ajasta hän kirjoitti kollektiivista psykologista historiankirjoitusta edustavan teoksen Les Français en Algérie. Algerian jälkeen hän matkusti useissa maissa kuten Yhdysvalloissa, Kuubassa ja Kiinassa, jonka kenraali Charles de Gaulle oli juuri tunnustanut valtiollisesti.
Oman historiallisen tuotantonsa ohella hän toimi myös kustannusvirkailijana ja perusti ja johti useita kirjallisia kokoelmia, joissa on julkaistu niin ranskalaista kuin ulkomaalaistakin historiantutkimusta. Hän osallistui aktiivisti järjestötoimintaan ja oli esimerkiksi "Liberté pour l'histoire" -järjestön puheenjohtaja vuodesta 2007. Hän sai runsaasti eri palkintoja teoksistaan ja oli Ranskan kunnialegioonan komentaja.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Les Français d'Algérie (Julliard) 1961
- Vincent Auriol. Journal du Septennat 1947-1954 (Armand Colin) 1979--1979
- Faire de l'histoire (Gallimard) 1973
- Essais d'ego-histoire (Gallimard) 1987
- Les Lieux de mémoire (Gallimard) 1993
- La pensée réchauffée (Seuil) 2005
- Liberté pour l'histoire, yhteistyössä François Chandernagor'in kanssa (CNRS Éditions) 2008
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Flandrin, Antoine: L’historien Pierre Nora est mort Le Monde. 2.6.2025. Viitattu 3.6.2025. (ranskaksi)
- ↑ Artikkeli perustuu pääsääntöisesti Ranskan akatemia sivuihin (Arkistoitu – Internet Archive).
|
Edeltäjä: Michel Droit |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 27 2001–2025 |
Seuraaja: - |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
