Pianokonsertto nro 2 (Brahms)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johannes Brahms aloitti toisen pianokonserttonsa (op. 83[1]) säveltämisen vuonna 1878 ja saattoi työnsä loppuun heinäkuussa 1881. Säveltäjä itse tulkitsi soolo-osuuden teoksen ensimmäisessä esityksessä yksityiskonsertissa Meiningenissä lokakuussa 1881. Hän toimi pianistina myös, kun teos kantaesitettiin julkisesti Budapestissa saman vuoden marraskuun 9. päivänä.[2] Brahms omisti teoksensa Eduard Marxsenille.[3]

Konsertto on B-duurissa ja neliosainen. Kolmannessa osassa kuullaan sellosoolo. Selloteeman pohjalta säveltäjä sävelsi myöhemmin laulun "Immer leiser wird mein Schlummer".[2]

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Allegro non troppo
  2. Allegro appassionato (d-molli)
  3. Andante
  4. Allegretto grazioso

Orkesterin kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.