Petter Portin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Petter Erik Portin (s. 12. joulukuuta 1940 Kruunupyy) on suomalainen geneetikko ja Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunupyyssä vuonna 1940 syntynyt Portin pääsi ylioppilaaksi Nokian yhteiskoulusta vuonna 1959. Hän jatkoi opintojaan Turun yliopistossa, jossa hän toimi eri tehtävissä aina vuodesta 1969 alkaen. Portin valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1972 ja hänet valittiin perinnöllisyystieteen vs. apulaisprofessoriksi vuonna 1976. Professorin virkaan Portin nousi vuonna 1980 ja tässä tehtävässä hän toimi Turun yliopistossa aina eläköitymiseensä asti vuonna 2004.[1]

Portin oli myös vuonna 1962 perustamassa Turun Yliopiston biologian ja maantieteen ainejärjestöä, Synapsia.[2]

Tutkimus- ja julkaisutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portin on tutkinut muun muassa banaanikärpäsen sukupuolisolujen kypsymisjakautumista, geenien vuorovaikutuksia, yksilönkehityksen mekanismeja, ihmisen hampaiston genetiikkaa sekä skitsofrenian genetiikkaa. Hänen eniten siteeratut julkaisunsa koskevat geenin käsitteen teoriaa. Nuorempana Portin tutki myös lintuja, ja julkaisi katsauksen Nokian linnustoon vuonna 1965.[3]

Portin on tieteellisten kirjoitusten ohella julkaissut myös noin viisisataa suomenkielisiä aikakausi- ja sanomalehtiartikkelia, sekä on osallistunut perinnöllisyystieteeseen liittyvistä aiheista käytävään julkiseen keskusteluun. Hänen lehtikirjoitustensa aiheina ovat olleet erityisesti evoluutio ja muuntogeeniset kasvit. Kirjoituksissaan Portin on pyrkinyt korostamaan näkemystään, jonka mukaan muuntogeenisten kasvien havaitut hyödyt ylittävät selvästi niiden pelätyt haitat ja että haittoja korostetaan usein vain tunteen pohjalta.[1]

Portinilta on ilmestynyt muun muassa yleistajuinen genetiikan oppikirja Ne geenit! Ne geenit! (2006). Biologian sanakirjasta hän on saanut yhdessä muiden kirjoittajien kanssa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 2002. Tieteellisen tuotantonsa lisäksi Portin on myös julkaissut tieteenfilosofisia mietekokoelmia ja runoteoksia.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoteokset ja mietelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valkoinen timantti, 2001
  • Musta timantti, 2001
  • Pisara alkumerta, 2001
  • Apollodoros, keskusteluja tieteestä, taiteesta, kulttuurista, kasvatuksesta ja uskonnosta, 1996
  • Pikkuapollo, mietteitä tieteestä, taiteesta, kulttuurista, kasvatuksesta ja uskonnosta, 1992

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Timo Moberg: Geenit ovat mahdollisuus – eivät kohtalo. Turun Sanomat, 11.12.2010, s. 40.
  2. Synapsi ry - 45 vuotta 2007. Synapsi ry. Viitattu 14.12.2010.
  3. Ornis Fennica 42., 1965