Peter Florin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksan demokraattisen tasavallan pysyvä edustaja Yhdistyneissä Kansakunnissa, jonka nimitti DDR: n hallitus, ulkoministerin sijainen Peter Florin ylimääräinen ja täysivaltainen suurlähettiläs (vasemmalla) esittää YK:n pääsihteerille Kurt Waldheimille valtakirjaansa vuonna 1973

Peter Florin (2. lokakuuta 192117. helmikuuta 2014) oli itäsaksalainen poliitikko ja diplomaatti.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Florin syntyi Kölnissä 2. lokakuuta 1921.[1]

Hänen isänsä, Wilhelm Florin (1894 - 1944), oli johtava hahmo sotia edeltävässä Saksan kommunistisessa puolueessa.[2] ja vuosina 1924–1933 Reichstagin (kansallinen parlamentti) jäsen.[3]

Florin lähti Saksasta vanhempiensa kanssa vuonna 1933, kun Adolf Hitler tuli valtaan ja alkoi vainota kommunisteja,[2]siirtyen ensin Ranskaan ja sitten Neuvostoliittoon, jossa hän meni Karl Liebknechtin kouluun. Siellä hän opiskeli kemiaa Mendelejevin yliopistossa.[1]

Toisen maailmansodan aikana hän taisteli Neuvostoliiton partisaanien kanssa Valko-Venäjällä. Florinista tuli vuonna 1944 Freies Deutschland nimisen viikoittain ilmestyneet natsivastaisen sanomalehden päätoimittaja[1] Sodan lopussa hän palasi Saksaan Ackermann-ryhmän jäsenenä, joka oli yksi alueellisista ryhmistä, jotka lähettivät Neuvostoliiton sotilashallinnon palvelukseen Saksaan.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Florin astui politiikkaan Saksan demokraattisessa tasavallassa ja toimi Wittenbergin aluevaltuuston varapuheenjohtajana työskennellessään päivälehden Freiheitin päätoimittajana. Sitten hän oli 1949–1952 Itä-Saksan ulkoministeriön neuvonantaja. Vuonna 1953 hänet ylennettiin Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen keskuskomitean ulkoministeriön johtajaksi. Vuodesta 1954 vuoteen 1971 hän oli maan ulkoasiainvaliokunnan jäsen, jonka puheenjohtajana hän oli jonkin aikaa.[1]

Vuodesta 1967-1969 Florin oli Itä-Saksan suurlähettiläs Tšekkoslovakiassa.[1] Hän kannatti avoimesti 1968 Prahan kevään murskaamista.[2] Vuonna 1969 hänet nimitettiin valtiosihteeriksi ja ensimmäiseksi ulkoministerin sijaiseksi.[1]

Vuosina 1973-1982 Florin oli Saksan demokraattisen tasavallan pysyvä edustaja Yhdistyneissä kansakunnissa. Vuonna 1982 hänestä tuli UNESCO:n kansallisen komission puheenjohtaja Itä-Saksassa. Hän toimi vuosina 1987 ja 1988 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana.[1]

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Florin oli naimisissa, ja hänellä oli kolme lasta.[1] Hänen vaimonsa Edel toimi 1980-luvun lopulla Itä-Berliinin Humboldt-yliopiston venäläisen kirjallisuuden professorina.[2]

Florin puhui sujuvasti saksaa, venäjää ja englantia sekä hyvää ranskaa. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana hän oli New York Timesin mukaan "lempinimeltään" toveri Glasnost ", joka kuvasi hänet Gorbatšovin aikakauden modernin kommunistisen politiikon symbolina[2] Saksojen yhdistymisen jälkeen hän työskenteli Torgaussa talonmiehenä

Hän kuoli 92-vuotiaana vuonna 2014.[5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Biography on the website of the United Nations
  2. a b c d e "MAN IN THE NEWS; A German In Charge: Peter Florin", New York Times, 22 September 1987
  3. Florin, Wilhelm * 16.3.1894, † 5.7.1944 Bundesstiftung zur Aufarbeitung der SED-Diktatur: Biographische Datenbanken. Viitattu 19 November 2014. (saksaksi)
  4. "Namensliste der drei KPD-Einsatzgruppen vom 27. April 1945" German Federal Archives. BArch NY 4036/517. Retrieved November 22, 2011 (saksaksi)
  5. DDR-Diplomat Peter Florin gestorben ((saksaksi)) 17 February 2014. Die Welt. Viitattu 18 February 2014.