Petšora–Ilytšin luonnonpuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Komin tasavallan karttaa
Petšora-Ilytšin luonnonpuisto Komin kartalla
Ural
Petšora–Ilytšin l.p.
Jakša

Petšora–Ilytšin luonnonpuisto tai Petšora–Ilytšin biosfäärialue (ven. Печоро-Илычский заповедник, Печоро-Илычский Биосферный резерват , Petšoro-Ilytški zapovednik, Petšoro-Ilitški biosfernyi zapovednik) on laaja, 7213,2 neliökilometrin kokoinen biosfäärialueen tasoinen luonnonpuisto Venäjän Komin tasavallan kaakkoisosassa, Troitsko-Petšorskin piirissä. Alue on nimetty Petšorajoen ja sen oikeanpuoleisen sivuhaaran Ilytšin mukaan; joet toimivat osaltaan suojelualueen etelä- ja länsirajoina. Lännessä puisto rajoittuu Uralin huippuihin, jossa kulkee samalla Komin tasavallan ja maantieteellisen Euroopan itäraja. Luonnonpuisto muodostaa keskeisen osan vuonna 1995 UNESCOn maailmanperintöluetteloon hyväksyttyjä Komin aarniometsiä.[1][2] Luonnonpuiston pohjoispuolella aarniometsäalue jatkuu laajana Jogyd van kansallispuistona.

Laiduntamiskokeilussa kasvatettuja hirviä

Luonnonpuisto on kaksiosainen:[1]

  • Suurempi Uralin osa (Уральский): 7055,22 km2 laajuinen metsäosa Uralin länsipuolella ja -rinteellä.
* Tämän laajan aarnimetsäalueen nähtävyyksiin sisältyvät Petšora-joen alun lähellä sijaitsevat, Venäjän 7 ihmeen joukkoon vuonna 2008 nimetyt, noin 30-42 metriä korkeat, mansien aiemmin pyhänä pitämän Man-Pupu-njorin (Мань-Пупу-нёр) vuorenhuipulla seisovat hahmoja muistuttavat kalliopaadet.
  • Pienempi Jakšan osa (Якшинский): 158,00 km2 laajuinen alavampi alue Petšora-joen rannalla sijaitsevan Jakšan kylän lähistöllä.
* Alueella vuodesta 1949 tutkittu hirvien laiduntamista. Eräänä ajatuksena neuvostotiedemiehillä oli etsiä mahdollisuuksia laajojen taiga-alueiden käyttämiseen osin kesytettyjen eläinten laidunmaina. Joku vuosi sitten (2007) hirvitarhassa kasvoi jo seitsemäs tarhattu hirvisukupolvi. Tarhatuista hirvinaaraista lypsetään maitoa. Tutkimustyön tuloksista on julkaistu monia tieteellisiä julkaisuja.[3] Nykyään jäljellä on vain osa tästä aiemmin laajastakin hirvitarhauksesta.

Kulttuuridokumenttiin Suomensukuiset 30 päivässä liittyen Ville Haapasalo kävi toukokuussa 2012 kuvausryhmineen tutustumassa luonnonpuistoon ja sen nähtävyyksiin.[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Petšoro-Ilytški biosfernyi rezervat (Petšora–Ilytšin luonnonpuiston infosivu) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 4.2.2013. (venäjäksi)
  2. Istoria zapovednika Petšoro-Ilytšin luonnonpuisto, pechora-reserve.ru. Viitattu 4.2.2013. (venäjäksi)
  3. T. I. Kochan: Seasonal Adaptation of Metabolism and Energy in the Pechora Taiga Moose Alces alces (Esimerkki hirvien laiduntamiskokeilun julkaisuista, artikkelin tiivistelmä) Journal of Evolutionary Biochemistry and Physiology, Vol. 37, Issue 3, pp. 246-251. May 2001,. springer.com. Viitattu 4.2.2013. (englanniksi)
  4. Fotogellerija - Ville Haapasalo na loseferme Petšoro-Ilytšin luonnonpuisto, pechora-reserve.ru. Viitattu 4.2.2013. (venäjäksi)
  5. Yleisradio: Sarja: Suomensukuiset 30 päivässä (Ohjelmasarjan jaksojen lyhyet kuvaukset aikatauluineen. Linkit Yle Areenaan nettikatselua varten 4 viikon ajaksi.) 2013. Helsinki: Yleisradio, yle.fi. Viitattu 4.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]