Perttu Häkkinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jani Tolinin tekemä Perttu Häkkistä esittävä katutaideteos Helsingin Itä-Pasilassa. Viereinen teksti ”Nauroi yksin pimeässä ja eli unelmissa” on sitaatti Kollaa kestää -yhtyeen kappaleesta ”Kirjoituksia kellarista”. Häkkinen oli itse valinnut sanat kuolinilmoitukseensa.[1]

Perttu Eino Häkkinen[2] (10. kesäkuuta 1979 Kokkola – 12. elokuuta 2018 Helsinki) oli suomalainen muusikko ja toimittaja.[3]

Ura muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen perusti vuonna 1998 elektronisen musiikin yhtye Imatran Voiman yhdessä Jaakko Kestilän kanssa. Hän käytti muusikkona taiteilijanimeä Randy Barracuda ja Kestilä nimeä Fresh O Lexx.[4][5] Imatran Voima julkaisi kolme albumia, ensimmäisen vuonna 2004.[6] Imatran Voiman lisäksi hän soitti muun muassa yhtyeissä Itäväylä, Anaalivaihe, Boyz of Caligula ja Tähtiportti.[7] Vuonna 2009 julkaistiin Häkkisen ensimmäinen sooloalbumi Randy Barracudana ruotsalaisyhtiö Flogsta Danshallin kautta.[8][9] Hänen toinen sooloalbuminsa Random Works of Randy Barracuda Vol. II julkaistiin vuonna 2012 yhdysvaltalaisen Losonofono Recordsin kautta.[7]

Häkkinen oli yksi skweeen eli skandinavian electronic funk -musiikin pioneereista. Skweee on synteesi elektronisen musiikin eri tyylilajeista, joiden pohjalta muusikot Suomessa ja Ruotsissa loivat oman tunnistettavan tyylinsä. Perttu Häkkisen ja Tatu “Mesak” Metsätähden Harmönia-levy-yhtiö on yksi tyylilajin merkittävimmistä levy-yhtiöistä, ja sen kautta ilmestyi kymmeniä julkaisuja.[2]

Ura toimittajana ja kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittajana Häkkinen työskenteli muun muassa Radio Helsingissä, Basso Mediassa sekä Yleisradion radiokanavilla YleX, Yle Radio 1 ja Yle Puhe.[10] Hän toimi myös kolumnistina Rumbassa ja Helsingin Sanomissa.[4] Vuonna 2015 Häkkinen sai Yle Puheen ohjelmastaan Koura-tunnustuspalkinnon.[11]

Häkkinen kirjoitti kaksi kirjaa: tietokirjan Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä (Like, 2015) yhdessä Vesa Iitin kanssa ja dokumenttiromaanin Hukkuminen – Kertomus Kumpulan surmayöstä (Tammi, 2017).[12][13] Lisäksi Häkkinen oli yksi elektronisesta musiikista kertovan tietoteoksen Kone-Suomi[14] kirjoittajista (Khaos Publishing, 2017).

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen kuoli sunnuntaiyönä 12. elokuuta 2018 tapaturmaisesti Helsingin Hakaniemenrannassa.[15] Kuolemansyytutkimuksen mukaan kuoleman aiheuttivat päävammat, jotka syntyivät kaatumisessa polkupyörällä.[16] Häkkinen oli huomannut edessään pyörätien luiskalle laitetun puomin ja jarruttanut voimakkaasti polkupyöränsä etujarrulla[17][18]. Hänen polkupyöränsä oli huonokuntoinen, ja hätäjarrutuksen seurauksena sen etuhaarukka murtui[17][18]. Tutkinnan mukaan hän ei törmännyt puomiin.[19] Häkkinen kuoli saamiinsa vammoihin onnettomuuspaikalla[17][18].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen oli koulutukseltaan filosofian maisteri[4] ja valmistunut teoreettisen filosofian oppiaineesta[2]. Hänen gradutyönsä otsikko on The ontology of substance and the question of individuality in Spinoza's metaphysics[20].

Hän kävi myös Laajasalon opiston toimittajalinjan[21].

Hän oli naimisissa alankomaalaissyntyisen Linda Fortmann Häkkisen kanssa. He tapasivat toisensa Rotterdamissa.[16] Häkkisellä oli kaksi lasta[22].

Perttu Häkkinen oli aseistakieltäytyjä. Häkkinen seurasi laaja-alaisesti yhteiskuntaa ja politiikkaa, mutta oli itse poliittisesti sitoutumaton ja vierasti puoluepolitiikkaa niin paljon, ettei koskaan äänestänyt.[2]

Perttu Häkkisen säätiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkisen kuoleman jälkeen perustettiin hänen nimeään kantava säätiö[23]. Perustajiin kuuluvat muun muassa Häkkisen työpari, toimittaja Panu Hietaneva ja jääkiekkoilija Topi Jaakola, joka ehdotti säätiön perustamista ja lahjoitti säätiön pääoman[23][24][25]. Oman kuvauksensa mukaan säätiö tukee "marginaalipaskaa" eli erilaisia marginaalikulttuurin ilmiöitä, kuten salatieteiden ja uskontojen tutkimusta, undergroundkulttuuria, ITE-kirjallisuutta, valtavirrasta poikkeavaa kuvataidetta, omaperäistä tutkimustyötä – asioita, jotka olivat lähellä Perttu Häkkisen sydäntä[23]. Säätiö myös jakaa Vuoden valonkantaja -tunnustuksia, jollainen on myönnetty tähän mennessä Avaruusromua-ohjelman tekijälle, toimittaja Jukka Mikkolalle (vuonna 2020) sekä Veli-Matti ”Läjä” Äijälälle (vuonna 2019)[26].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Alanne, Joonas: ”Kuolinilmoitukseeni kirjoitettakoon sanat 'Nauroi yksin pimeässä ja eli unelmissa'” – Näin edesmennyt radiotoimittaja Perttu Häkkinen pohti kuolemaa Iltalehti. 13.8.2018. Viitattu 28.7.2020.
  2. ↑ a b c d Perttu Häkkinen Perttu Häkkisen Säätiö sr. Viitattu 28.11.2020.
  3. ↑ Mattila, Ilkka: Perttu Häkkinen oli mies, joka osasi innostua ja epäillä Helsingin Sanomat. 13.8.2018. Viitattu 13.8.2018.
  4. ↑ a b c Forsström, Tommi: Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot: #68 Perttu Häkkinen Nuorgam. 3.7.2011. Viitattu 13.9.2012.
  5. ↑ Toiskallio, Niko: IVO palaa voimalla (Internet Archivessa, tallennettu 11.3.2008) Meteli.net. 29.11.2006. Viitattu 3.9.2015.
  6. ↑ Silas, Petri: Levyarvostelu: Imatran Voima – The Church Of Latterday Maggots Soundi.fi. 2004. Viitattu 3.9.2015.
  7. ↑ a b Perttu Häkkinen puhuu! Mesikämmenen blogi. 10.4.2014. Viitattu 18.4.2014.
  8. ↑ Harjuniemi, Timo: Levyarvostelu: Randy Barracuda – Randy Barracuda Soundi.fi. 2009. Viitattu 3.9.2015.
  9. ↑ Fiilin, Teemu: Skween romanttinen kätilö (Internet Archivessa, tallennettu 11.2.2013) Metro Live. 3.9.2009. Viitattu 18.4.2014.
  10. ↑ Suutarinen, Janne: Yle: Ylen radiotoimittaja Perttu Häkkinen, 39, on kuollut Aamulehti. 12.8.2018. Viitattu 12.8.2018.
  11. ↑ Perttu Häkkisen ohjelma sai Koura-tunnustuksen (Internet Archivessa, tallennettu 13.5.2015) Yle Puhe. 2015. Viitattu 12.8.2018.
  12. ↑ Koski, Kaarina: Uutuuskirja avaa suomalaisia salatieteitä parapsykologiasta huuruiseen okkultismiin Helsingin Sanomat. 17.4.2015. Viitattu 12.8.2018.
  13. ↑ Rastamo, Krista: Suuri suomalainen oikeusmurha? Väärä mies saattoi istua elinkautisen hämäräperäisestä huumemurhasta MTV Uutiset. 1.10.2017. Viitattu 12.8.2018.
  14. ↑ Konemusiikki on täynnä vaaran tuntua aamulehti.fi. Viitattu 12.8.2018.
  15. ↑ Suutarinen, Janne: Edesmennyt radiotoimittaja Perttu Häkkinen löytyi aamuyöllä Hakaniemenrannasta - Poliisi: ”Rikosta ei epäillä” Iltalehti. 12.8.2018. Viitattu 12.8.2018.
  16. ↑ a b .HS: Perttu Häkkisen vaimo arvasi jonkin olleen pielessä, kun puoliso ei palannut yöksi kotiin – "Hollannissa kaikki pyöräilevät ilman kypärää, kuka kuolee näin?" MTV3. 18.10 2018. Viitattu 18.10.2018.
  17. ↑ a b c Nelli Lapintie: Perttu Häkkisen kuolemaan johtaneen onnettomuuden syy on selvinnyt Ilta-Sanomat. 2.8.2019. Viitattu 3.8.2019.
  18. ↑ a b c Toimittaja Perttu Häkkisen kuolemaan johtaneen polkupyöräonnettomuuden syy selvisi Helsingin Sanomat. 2.8.2019. Viitattu 3.8.2019.
  19. ↑ Onnettomuudet | Pyöräilijä törmäsi betoniporsaaseen pimeässä tunnelissa ja kuoli – Este oli siirretty kohtalokkaalle paikalle asukkaiden vaatimuksesta Helsingin Sanomat. 19.5.2022. Viitattu 20.5.2022.
  20. ↑ Häkkinen, Perttu Eino: The ontology of substance and the question of individuality in Spinoza's metaphysics. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2008.
  21. ↑ Parhaita timanttijuttuja | ”Minun on ajateltava, että oli hänen aikansa mennä” – 39-vuotiaana kuolleen Perttu Häkkisen vaimo, ystävät ja työtoverit kertovat, kuinka paljon he menettivät Helsingin Sanomat. 18.10.2018. Viitattu 19.5.2022.
  22. ↑ Traagisesti menehtyneen Perttu Häkkisen toive toteutui - kuolinilmoituksesta tuli juuri sellainen kuin hän itse halusi iltalehti.fi. Viitattu 20.10.2018.
  23. ↑ a b c Tiedotteet Perttu Häkkisen Säätiö sr. Viitattu 28.11.2020.
  24. ↑ Säätiön hallitus ja säännöt Perttu Häkkisen Säätiö sr. Viitattu 28.11.2020.
  25. ↑ Viime kesänä kuolleen Perttu Häkkisen säätiö perusteilla – jääkiekkoilija Topi Jaakola lahjoitti perustamista varten 50 000 euroa Yle Uutiset. 10.6.2019. Viitattu 11.8.2022.
  26. ↑ Säätiöt | Perttu Häkkisen säätiö nimesi Avaruusromun toimittajan Vuoden valonkantajaksi – ”Hän tarkkaili olemassaolon luonnetta” Helsingin Sanomat. 27.11.2020. Viitattu 28.11.2020.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brander, Boris ym. (toim.): Perttu Häkkinen: Valonkantaja. Helsinki: Salakirjat, 2023. ISBN 978-952-7204-46-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Perttu_Häkkinen&oldid=22099716”