Perfluori-isobuteeni
| Perfluori-isobuteeni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,1,3,3,3-pentafluori-2-(trifluorimetyyli)prop-1-eeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(=C(F)F)(C(F)(F)F)C(F)(F)F[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C4F8 |
| Moolimassa | 200,04 g/mol |
| Kiehumispiste | 6,5 °C[2] |
| Tiheys | 1,5922 g/cm3 (0 °C)[2] |
Perfluori-isobuteeni (C4F8) on alkeeneihin kuuluva fluorattu orgaaninen yhdiste. Yhdiste on hyvin myrkyllinen ja myrkytyksen oireet ovat samankaltaiset fosgeenin aiheuttaman myrkytyksen kanssa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perfluori-isobuteeni on huoneenlämpötilassa väritöntä kaasua. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten dietyylieetteriin, asetoniin ja asetonitriiliin.[2] Aine on hyvin elektrofiilinen ja reagoi monien nukleofiilien kanssa nukleofiilisella substituutiolla, jossa jokin fluoriatomeista korvautuu nukleofiililla[3]. Perfluori-isobuteenin suuri myrkyllisyys johtuu osittain tästä ominaisuudesta, sillä se reagoi tällä tavoin solujen antioksidanttien kanssa ja muodostaa additiotuotteen tärkeän antioksidantin glutationin kanssa. Perfluori-isobuteeni on yksi myrkyllisimmistä fluoratuista orgaanisista yhdisteistä ja se on fodgeeniin verrattuna 10 kertaa myrkyllisempää. Yhdiste vaurioittaa munuaisia ja keuhkoja aiheuttaen keuhkoödeeman, joka voi johtaa jopa kuolemaan.[2][3][4][5]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perfluori-isobuteenia voidaan valmistaa kuumentamalla heksafluoripropeenia tai perfluorisyklobutaania noin 700 °C:n lämpötilaan tai poistamalla klooria 1,2-dikloori-2-trifluorimetyyli-1,1,3,3,3-pentafluoripropaanista sinkin avulla.[2] Yhdistettä muodostuu myös tetrafluorieteenin valmistuksen yhteydessä sivutuotteena ja polytetrafluorieteenin palaessa tai kuumentuessa voimakkaasti ja voi aiheuttaa niin kutsuttua polymeerihöyrykuumetta.[3][4][5]
Perfluori-isobuteenia voidaan käyttää heksafluori-isobuteenin valmistukseen.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Perfluoroisobutylene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 23.10.2015.
- ↑ a b c d e f I.L. Knunyants,G.G. Yakobson: Syntheses of Fluoroorganic Compounds, s. 9. Springer, 1985. ISBN 978-3-642-70209-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.10.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c d Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel & Blaine McKusick: Fluorine Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 23.10.2015
- ↑ a b Perfluori-isobuteenin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 23,10,2015
- ↑ a b Peer Kirsch: Modern Fluoroorganic Chemistry, s. 48-49. John Wiley & Sons, 2006. ISBN 978-3-527-60419-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.10.2015). (englanniksi)