Pekka Halonen (professori)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pekka Eljas Halonen (11. syyskuuta 1927 Helsinki19. helmikuuta 2001 Turku) oli suomalainen lääkäri, virustutkija ja Turun yliopiston professori.[1]

Halosen vanhemmat olivat pääjohtaja Auno Lyytos Halonen ja Lea Rakel Margit Höglund ja puoliso vuodesta 1951 Eeva-Liisa Tuukkanen.[2] Hän valmistui ylioppilaaksi 1946, lääketieteen kandidaatiksi 1949 ja lisensiaatiksi 1953 ja väitteli vuonna 1955 Helsingin yliopistossa lääketetieteen ja kirurgian tohtoriksi.[3] Halonen tutki keskushermoston hitaita virusinfektioita ja virustautien vasta-aineiden muodostusta.[4] Hän oli Helsingin yliopiston virusopin dosentti 1958–1964. Vuonna 1963 hänestä tuli Turun yliopiston virusopin professori.[1] Halonen toimi myös Orionin mikrobiologian osaston apulaisjohtajana vuodesta 1955 ja johtajana vuodesta 1958.[2] Hänen jäädessään eläkkeelle 1991 Turun yliopiston virusopin laitos oli kasvanut muutamasta hengestä yli 50 asiantuntijan yksiköksi. Halonen toimi myös yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina 1987–1991.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 147. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 128–129. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  3. Kuka kukin on 1978, s. 175. Runeberg.org.
  4. Facta 2001, osa 5, p. 453. WSOY 1982.
  5. Arstila, Pertti: Virusopin professori kehitti laitoksestaan kansainvälisen. (Muistokirjoitus.) 19.3.2001. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.10.2017.