Tämä on suositeltu artikkeli.

Paul Morphy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paul Morphy
Henkilötiedot
Koko nimi Paul Charles Morphy
Syntynyt22. kesäkuuta 1837
Kuollut10. heinäkuuta 1884 (47 vuotta)
Kansalaisuus Yhdysvallat yhdysvaltalainen

Paul Charles Morphy (22. kesäkuuta 1837 – 10. heinäkuuta 1884) oli yhdysvaltalainen shakinpelaaja. Häntä pidetään aikansa vahvimpana pelaajana ja epävirallisena maailmanmestarina. Vaikka hänen aktiiviuransa kesti vain noin kolme vuotta, hän jätti silti jälkensä shakin historiaan.[1] Hänen shakkiuransa oli hyvin värikäs. Uransa loputtua Morphy sairastui vakavaan masennukseen, ja hänen mielenterveytensä kärsi. Tästä hän sai nimen "shakkipelin ylpeys ja suru". Hän kuoli aivoverenvuotoon vain 47 vuoden ikäisenä.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe ja lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Charles Morphy syntyi New Orleansissa, Louisianassa 22. kesäkuuta vuonna 1837.[2] Hänen perheensä oli arvostettu ja varakas. Paulin isä, Alonzo Morphy, oli syntyjään espanjalainen ja ammatiltaan lakimies.[2] Hän työskenteli sekä yleisenä syyttäjänä että osavaltion korkeimman oikeuden tuomarina. Paulin äiti, Thelcide Carpentier, taas oli merkittävän ranskalaisen perheen tytär. Paulilla oli kaksi sisarta, Malvina Morphy Sybrandt ja Helena Morphy sekä veli, Edward Stephen Morphy.[3][4] Paulin isoisoisä, Michael Murphy, oli irlantilainen.[5] Paul olikin osa hyvin monikulttuurista perhettä. Hän kasvoi sivistyneessä ilmapiirissä, ja perheen sunnuntain viettoon kuului muun muassa musiikki ja shakki.[6]

Morphyn suvussa oli useita shakinpelaajia. Niin Paulin vanhempi veli Edward, kuin hänen isänsäkin Alonzo Morphy olivat aktiivisia amatööripelaajia.[3] Merkittävin shakinpelaaja Morphyjen perheessä oli kuitenkin Paulin setä Ernest, joka oli niin vahva, että häntä kutsuttiin New Orleansin shakkikuninkaaksi.[7][3] Paul oppi shakin säännöt jo kahdeksanvuotiaana.[4] Samanikäisenä Paulin isä vei hänet katsomaan ensimmäisiä shakin yhdysvaltainmestaruuskilpailuja.[8]lähde tarkemmin?[9] Kisat pidettiin New Orleansissa, ja mestaruuden voitti newyorkilainen Charles Stanley.[8] Paulin sedän mukaan kukaan ei virallisesti opettanut poikaa pelaamaan shakkia,[6] vaan Paul oppi seuraamalla toisten pelejä.[6] Katseltuaan erään kerran isänsä ja setänsä välistä shakkipeliä useita tunteja Paul kertoi myöhemmin sedälleen, että hänen olisi kuulunut voittaa peli.[6] Ernest hämmästyi, sillä ei tiennyt Paulin edes osaavan pelata.[6] Vielä suuremmaksi hämmästykseksi Paul laittoi nappulat laudalle pelin asemaan ja näytti siirtosarjan, jolla setä olisi voittanut pelin.[6]

Paul Morphyn shakkitaidot kasvoivat nopeasti. Suurin osa kunniasta kuuluu Ernestille, joka pelasi Paulin kanssa usein.[7] Vuonna 1846 kenraali Winfield Scott sattui käymään New Orleansissa.[3] Hän oli ylpeä shakkitaidoistaan ja yksi aikansa johtavista amatööripelaajista.[3] Scott tiedusteli, voisiko pelata paikallisia vahvoja pelaajia vastaan muutaman pelin.[10] Hänelle vastattiin myöntävästi, mutta yllätyksekseen hän sai vastaansa 9-vuotiaan Paul Morphyn.[4] Scott piti koko juttua huonona pilana, mutta suostui lopulta pelaamaan.[10] Paul voitti kuitenkin molemmat pelit, joista ensimmäinen päättyi vain kymmenessä siirrossa.[10]

Vuonna 1849 Paul pelasi kymmeniä pelejä ranskalaista mestaria, Eugène Rousseauta, vastaan.[10] Pelien pöytäkirjat ovat suurelta osin tuhoutuneet, mutta Morphyn tiedetään voittaneen noin yhdeksänkymmentä prosenttia peleistä.[10]

Vuonna 1850 unkarilainen mestari Johann Löwenthal, yksi maailman parhaista pelaajista pistäytyi käymään New Orleansissa.[11] Hän oli kierrellyt ympäri Yhdysvaltoja antamassa simultaaninäytöksiä ja pelannut paikallisten mestarien kanssa.[11] New Orleansissa häntä vastaan asettui nuori, vain kaksitoistavuotias, Paul Morphy.[4] He pelasivat kolmen pelin ottelun, ja Morphy voitti jokaisen pelin.[4] Löwenthal suuttui tappiostaan siinä määrin, että väärensi yhden pelin loppusiirrot tehden siitä tasapelin.[11] Huijaus onnistui melko hyvin, ja useissa shakkihistoriaa käsittelevissä kirjoissa mainitaan vieläkin ottelun tulokseksi kaksi voittoa Morphylle ja yksi tasapeli.[11] Kahdentoista vuoden ikäisenä Paulista oli tullut jo niin vahva pelaaja, että pystyi voittamaan setänsä pelaamalla itse sokkona.[4]

Opiskelut ja Amerikan mestaruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
abcdefgh
8
e8 musta torni
g8 musta kuningas
a7 musta sotilas
c7 musta sotilas
d7 musta lähetti
f7 musta sotilas
g7 musta sotilas
h7 musta sotilas
a6 valkea kuningatar
b6 musta lähetti
c6 musta sotilas
e6 musta torni
b4 valkea sotilas
c3 valkea sotilas
d3 musta kuningatar
f3 valkea lähetti
a2 valkea torni
d2 valkea sotilas
f2 valkea sotilas
g2 valkea sotilas
h2 valkea sotilas
c1 valkea lähetti
f1 valkea torni
g1 valkea kuningas
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Paulsen-Morphy, Kongressiturnauksen finaalin kuudes peli

Paulsen siirsi 17.Da4-a6, koska Morphy uhkasi mattia 17...Dxf1+! 18.Kxf1 Te1#.
Siirto ei auttanut, sillä Morphy pelasi 17...Dxf3!! ja voitti pelin jatkossa 18.gxf3 Tg6+.

Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Lapsuudessaan Morphy kävi koulua Jeffersonin akatemiassa, josta hän siirtyi Pyhän Joosefin jesuiittakouluun, Alabamaan vuonna 1850.[12][13] Hän menestyi erityisen hyvin matematiikassa sekä lakitieteessä, ja vapaa-ajallaan kaatoi kaikki oppilaat ja opettajat shakissa.[12] Muuten hän ei harrastanut shakinpeluuta aktiivisesti pelaten pääasiassa vain itseään selvästi heikompia pelaajia vastaan[7][4] Morphy valmistui jesuiittakoulusta 1854, mutta jäi vielä yhdeksi vuodeksi opiskelemaan matematiikkaa ja lakia.[13]

Jatko-opintoja varten Morphy siirtyi Lousianan yliopistoon, josta hän valmistui asianajajaksi.[12] Valmistuessaan Morphy oli vain 19-vuotias, joten hän oli liian nuori lakimiehen ammattiin.[7] Hän käytti aikansa matkusteluun ja shakinpeluuseen.[7]

Morphylle oli hyvästä muististaan hyötyä niin opinnoissa kuin shakissakin.[12] Hänen ei tarvinnut toisten pelaajien tavoin jatkuvasti tutkia shakkikirjoja.[12] Hän vain luki kirjan kerran ja antoi sen sen jälkeen jollekin ystävistään.[12] On myös sanottu, että hän olisi opetellut koko Louisanan lainsäädännön ulkoa.[7][14]

Vuoden 1857 lokakuussa pidettiin Amerikan ensimmäinen shakin mestaruusturnaus.[15][16] New Yorkin shakkikerho lähetti kutsun myös nuorelle Paul Morphylle. Hän ei olisi ensin halunnut ollenkaan osallistua kisoihin, mutta setänsä painostuksesta lopulta matkusti New Yorkiin kilpailemaan.[4] Turnaus ei ollut nykyisten kaltainen, jossa kaikki pelaavat kaikkia vastaan.[15] Kisoihin osallistui vain 16 mantereen parasta pelaajaa ja voittaja ratkaistiin cup-muotoisena. Kierroksien parit arvottiin aluksi. Jatkoon pääsyyn riitti kolme voittoa vastustajasta, ja tasapelejä ei laskettu mukaan.[15] Ensimmäisellä kierroksella Morphya vastaan asettui Englannista kotoisin ollut James Thompson.[17] Morphy voitti hänet suoraan kolmessa pelissä.[15][18] Samoin kävi toisella kierroksella tuomari Alexander Beaufort Meekille.[17][18] Kolmannella kierroksella Morphya vastaan asettui Theodore Lichtenhein, joka oli New Yorkin shakkikerhon johtaja.[17]Morphy voitti hänetkin antaen vastustajalleen vain yhden tasapelin.[18]

Finaalissa Morphya vastaan pelasi Saksasta kisoihin saapunut Louis Paulsen.[15][19] Morphy aloitti ottelun hyvin voittaen ensimmäisen pelin valkeilla vain viidessä ja puolessa tunnissa.[20] Toisessa pelissä Morphy uhrasi torninsa saadakseen ratkaisevan hyökkäyksen, mutta erehtyi parhaasta jatkosta.[20] Paulsen saavutti paremman aseman, muttei pystynyt voittoon. Peli sovittiin tasapeliksi 15 tunnin pelin jälkeen.[20] Paulsen voitti kolmannen pelin Morphyn tehtyä virhesiirron, joka maksoi upseerin.[21] Neljäs peli päättyi tasan Paulsenin hyvän loppupeliosaamisen ansiosta, vaikka hän oli tappiolla kahden sotilaan verran.[21] Viidennessä pelissä syntyi torniloppupeli, jossa Morphylla oli selvä etu.[21] Paulsen luovutti 10 tunnin pelin jälkeen.[21] Kuudennessa pelissä Morphy saavutti hienon voiton kuningattaren uhrauksen jälkeen.[21] Peli mursi Paulsenin henkisesti.[22] Tämän jälkeen Morphy voitti myös kaksi seuraavaa peliä ja hänestä tuli Amerikan mestari.[18] Morphy kieltäytyi yllättäen palkintorahoista,[16] mutta otti vastaan hopeisen pöytäkaluston.[22] Voiton jälkeen Morphy palasi takaisin kotiinsa New Orleansiin.[13]

Vuoden 1857 joulukuussa Morphyn kirjoittama artikkeli ilmestyi Chess Monthly -lehdessä.[22] Morphy tarjoutui siinä pelaamaan ketä tahansa amerikkalaista shakkimestaria vastaan sotilaan ja aloitussiirron tasoituksella.[22] Yksikään pelaaja ei suostunut ottelemaan Morphya vastaan edes tällä tasoituksella.[23] Yksi syy tähän oli Charles Stanleyn, Yhdysvaltojen toiseksi parhaana pidetyn shakinpelaajan,[4] kohtalo Morphya vastaan.[23] Hän oli pelannut Morphya vastaan samanlaisella tasoituksella mestaruusturnauksen aikoihin ja joutunut luovuttamaan, kun Morphy johti ottelua 4½-½.[23] Tässä vaiheessa ei ollut epäilystäkään siitä, kuka oli Amerikan mantereen paras pelaaja.

Euroopan valloitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Morphy
Morphy ja Löwenthal pelaamassa

Amerikkalaiset shakkipelaajat povasivat Morphysta haastajaa Euroopan parhaille pelaajille.[24] Helmikuussa 1858 New Orleansin shakkikerho pyysi kirjeitse englantilaista mestaria, Howard Stauntonia, jota pidettiin maailman parhaana pelaajana,[4] matkustamaan New Orleansiin Morphyn vastustajaksi.[24] Shakkikerho lupasi korvata kaikki Stauntonin matkan mahdolliset kulut ja tarjosi palkintorahoiksi 5 000 dollaria, joista tuhat olisi mennyt Stauntonille joka tapauksessa.[24] Staunton vastasi kirjeellä, jossa hän kohteliaasti kieltäytyi kutsusta vedoten työkiireisiin.[24] Staunton kirjoitti kuitenkin englantilaiseen Illustrated London News -lehteen kolumnin, jossa hän sanoi, että jos Morphy haluaa todella näyttää taitonsa maailmalle, hänen täytyy tehdä se ensi vuodeksi suunnitellulla matkallaan Eurooppaan.[24] Morphy otti Stauntonin kolumnin haasteena ja alkoi heti suunnitella matkaa Eurooppaan.[24] Aluksi Morphyn perhe piti Paulia liian nuorena matkalle, mutta New Orleansin shakkiväki sai taivuteltua perheen tahtoonsa.[25] He tarjoutuivat myös maksamaan Morphyn kustannukset matkasta ja Englannista pidettävästä Birminghamin turnauksesta, johon Morphyn oli tarkoitus osallistua.[4] Morphy kuitenkin kieltäytyi rahoista, koska ei halunnut itseään pidettävän ammattilaisena, joka pelaa shakkia rahan takia.[4]

Englannin-matka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morphy lähti New Yorkista 8. kesäkuuta ja saapui Liverpooliin 21. päivä.[25][4] Hänen oli tarkoitus pelata kesäkuun lopussa Birminghamin turnauksessa, matkustaa Lontooseen ja kohdata Staunton siellä, jatkaa matkaa Pariisiin ja mahdollisesti Berliiniin kohdatakseen Euroopan mestarit ja palata marraskuussa kotiin.[25] Englannin shakkiliitto oli kuitenkin, Morphyn lähdettyä jo matkalle, siirtänyt Birminghamin turnauksen elokuuhun, joten Morphy matkusti Lontooseen vieraillakseen shakkikerhoissa ja haastaakseen Stauntonin otteluun.[25] Staunton kuitenkin hylkäsi Morphyn haasteen vedoten myöhäiseen ajankohtaan, eikä suostunut muihin kuin neuvottelupeleihin.[25] Lontoolaisista pelaajista Morphyn kanssa suostui pelaamaan muun muassa Thomas Barnes.[26] Morphy saavutti hänestä 19 voittoa häviten 8 peliä.[26]

Morphy aloitti vähitellen uudet neuvottelut Stauntonin kanssa ottelun ajankohdasta.[26] Staunton antoi ymmärtää, että hän ottelisi Morphyn kanssa, mutta vaati kuukauden lykkäystä hioakseen avauksiaan ja loppupelitaitojaan. Sillä aikaa Morphy pelasi ottelun vanhan ystävänsä, Löwenthalin, kanssa. Morphy voitti yhdeksän peliä, pelasi kaksi tasan ja hävisi kolme.[27] Hän kuitenkin lahjoitti ottelun voittorahat ja hieman ylimääräistä Löwenthalille.[28] Elokuussa Morphy tiedusteli Stauntonilta kirjeitse, milloin he voisivat kohdata ottelussa.[4] Staunton pyysi muutaman viikon viivytystä.[29] Morphy jätti kuitenkin osallistumatta Birminghamin turnaukseen, koska oli luvannut perheelleen, ettei pelaisi rahasta turnauksissa.[4] Morphy lähti kuitenkin kisapaikalle, mutta pelasi tätä ennen englantilaista kirkonmiestä, Owenia, vastaan.[29] Morphy antoi taas sotilaan ja aloitussiirron tasoitusta, mutta voitti ottelun 6-1.[29] Kuultuaan Morphyn vetäytymisestä Staunton osallistui turnaukseen,[4], mutta putosi jo toisella kierroksella.[30] Morphy jatkoi ottelun järjestämistä Stauntonia vastaan, ja lopulta Staunton lupasi pelata hänen kanssaan marraskuussa.[30]

Ranskan-matka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Morphy shakkilaudan ääressä

Morphy oli saanut tarpeekseen Englannista ja matkusti Pariisiin otellakseen paikallisten ja muiden mestareiden kanssa.[30] Hän saapui sinne 2. syyskuuta ja oli heti innokas pelaamaan ranskalaisia mestareita vastaan.[31] Hän antoi otteluidensa lomassa silloin tällöin simultaaninäytöksiä.

Pariisin shakkipelien keskus oli kahvila nimeltä Café de la Régence.[32] Ensimmäisenä Morphy otteli Daniel Harrwitzia vastaan, joka oli paikan ehdottomasti paras pelaaja.[32] Voittoon vaadittiin seitsemän voitettua peliä.[31] Kun Morphy johti ottelua 5½-2½, Harrwitz keskeytti pelaamisen.[33][34] Harrwitz ei kuitenkaan koskaan myöntänyt tappiotaan.[35] Tässä vaiheessa Staunton perui hänen ja Morphyn välisen ottelun kokonaan vedoten työesteisiinsä.[36]

Lokakuussa 1858 Morphy pelasi kaikista kuuluisimman shakkipelinsä.[37] Oopperapeliksi kutsuttu peli pelattiin Sevillan parturin väliajalla, kun kaksi aatelista kutsui Morphyn aitioonsa pelaamaan kevyen pelin.[37] Braunschweigin herttua Karl sekä hänen ystävänsä kreivi Isouard pelasivat Morphya vastaan mustilla.[37] Aateliset eivät olleet kovinkaan kummoisia shakinpelaajia, mikä näkyi lopputuloksessa; Morphy voitti jo 17 siirrossa.[37][38] Tapa, jolla Morphy voitti vastustajansa, teki pelistä yhden shakin tunnetuimmista peleistä.[39]

Morphyn seuraava vastustaja oli Adolf Anderssen.[39] Anderssen oli voittanut ylivoimaisesti Birminghamin turnauksen ja häntä pidettiin yleisesti Stauntonia vahvempana pelaajana.[39] Anderssen matkusti Pariisiin otellakseen Morphyn kanssa.[40] Ottelun on sanottu olleen 1800-luvun huomattavimpia shakkitapahtumia.[40] Ottelun voittaja tulisi olemaan maailman vahvin pelaaja.

Anderssen aloitti ottelun vahvasti. Hän voitti ensimmäisen pelin ja toinenkin päättyi tasan.[40] Morphy voitti kuitenkin seuraavat viisi peliä, jonka jälkeen ottelu vaikutti ratkenneelta.[34] Kahdeksannessa pelissä Anderssen sai taisteltua omalla avauksellaan tasapelin.[41] Hän hävisi seuraavista kolmesta pelistä kaksi ja Morphy oli näin voittanut ottelun 7-2.[34] Morphy oli nyt epävirallisesti maailman paras shakinpelaaja.[7][42]

Anderssenin ottelun jälkeen Morphy pelasi enää vain vähän shakkia Pariisissa.[43] Helmi-maaliskuussa hän voitti Augustus Mongredien, joka oli Lontoon shakkikerhon puheenjohtaja, murskavoitolla 7-0.[43] Ottelun jälkeen Morphy oli valmis vetäytymään takaisin Yhdysvaltoihin.[44]

Vetäytyminen shakista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Morphyn hautakivi

Morphy asettui äitinsä kotiin asumaan ja pyrki aloittamaan uransa lakimiehenä. [45] Hänen shakinpelaajan maineensa sai kuitenkin ihmiset epäilemään, pystyisikö hän muuhun kuin shakin pelaamiseen.[45] Morphy alkoi masentua elämästään eikä pelannut enää shakkia kilpailumielessä.[45]

1861 alkoi Yhdysvaltain sisällissota, mutta Morphy ei halunnut tarttua aseisiin.[4] Hän matkusti Havannaan lokakuussa 1862, jossa hän antoi muutamia sokkopelinäytöksiä ja pelasi kevyitä pelejä.[46] Kuubasta hän matkusti Pariisiin, jossa hän viipyi vuoteen 1864 asti.[46] Morphy viettii aikaansa vanhan ystävänsä, Arnous de Riviéren, kanssa ja palasi helmikuussa Havannan kautta kotiinsa.[46] Morphy yritti jälleen turhaan siirtyä lakimiehen ammattiin.[46] Hän kävi vielä 1867 äitinsä painostuksesta Pariisissa ja viipyi siellä puolitoista vuotta.[4]

Morphy vetäytyi erakoksi ja alkoi kärsiä vainoharhaisuudesta ja harhakuvitelmista.[4] Hän ajautui riitoihin myös lankonsa kanssa,[47] ja haastoi tämän jopa oikeuteen.[48] Ironista kyllä, Morphy hävisi elämänsä ainoan oikeusjutun.[48] 1870-luvulla Morphyn vainoharhaisuus vain kasvoi ja hänen mielenterveytensä romahti.[48] Hänen perheensä koetti saada hänet psykiatriseen sairaalaan vuonna 1882 siinä kuitenkaan onnistumatta.[49] Samaan aikaan Louisianan merkittävistä henkilöistä koottiin kirjaa ja Morphy olisi haluttu mukaan. Morphy kieltäytyi, koska hänellä ei ollut mitään ammattia, eikä hänellä siis ollut mielestään mitään asiaa sellaiseen kirjaan.[4]

Osa Morphyn kielteisyydestä shakkia kohtaan johtui siitä, että hänen kosimansa nainen kieltäytyi naimisiinmenosta, koska Morphy oli "vain shakinpelaaja".[7] Morphyn masennus paheni, ja viimeisinä elinvuosinaan hän alkoi noudattaa tarkkoja päivärutiineja.[50] Aina keskipäivisin hän kävi kävelyllä hienosti pukeutuneena ja iltaisin oopperassa. 10. heinäkuuta 1884 hän oli taas lähtenyt pitkälle kävelymatkalle.[51] Päivä oli kuuma ja Morphy meni palattuaan kotiinsa heti kylmään kylpyyn.[51] Kuuma päivä ja jääkylmä vesi olivat kuitenkin liikaa Morphylle; hän kuoli aivoverenvuotoon kylvyssä vain 47 vuoden iässä.[51]

Morphy haudattiin St. Louisin hautausmaalle, New Orleansiin.[4][14]

Shakkityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
abcdefgh
8
b8 musta torni
c8 musta lähetti
f8 musta torni
g8 musta kuningas
a7 musta sotilas
c7 musta sotilas
g7 musta sotilas
h7 musta sotilas
c6 musta sotilas
d6 musta lähetti
d5 musta sotilas
d4 valkea sotilas
e4 musta sotilas
e3 valkea lähetti
h3 musta kuningatar
a2 valkea sotilas
b2 valkea sotilas
c2 valkea sotilas
d2 valkea kuningatar
e2 valkea lähetti
f2 valkea sotilas
h2 valkea sotilas
c1 valkea kuningas
d1 valkea torni
h1 valkea torni
8
77
66
55
44
33
22
11
abcdefgh
Bird-Morphy, Lontoo 1858[52]
Morphy pelasi näyttävän uhrauksen 17...Txf2!?, joka tarjoaa mustalle hyvät voittomahdollisuudet ja vähintäänkin tasapelin jatkossa 18.Lxf2 Da3![53]

Monet pitävät Morphya erinomaisena shakinpelaajana ja mestarillisena sommittelijana.[54] Nykyisiin peleihin ja pelaajin verrattuna Morphyn sommitelmat ja uhraukset saattavatkin näyttää erityisen rohkeilta ja hienoilta, mutta 1800-luvulla Morphyn pelityyli oli oikeastaan aika konservatiivista.[54] Näyttävyys meni hänen aikanaan usein tehokkuuden edelle, kun uhrauksilla saatiin aikaan vauhdikas, mutta heikkotasoinen peli. Gambiitteja ja uhrauksia käytettiin usein ja niiden torjuminen oli epäurheilijamaista. Morphy ei pyrkinyt näyttävyyteen, vaan tehokkuuteen; ollessaan sotilaan voitolla hän tyytyi siirtymään loppupeliin ja voittamaan "tylsästi".[54] Hänen pelinsä perustuivat kylmään laskelmointiin, ei niinkään intuitioon.[54] Morphyn pelityyli oli kyllä aikansa paras, mutta nykyisin sillä ei pärjäisi edes Suomen tasolla.[55] Chessmetricsin mukaan Morphy oli maailman vahvin pelaaja yhteensä 39 kuukauden aikana vuosina 1858 – 1861.[56]

Morphyn taktiikka laudalla oli aina samankaltainen.[55] Hän pyrki nopeaan kehitykseen, usein pelaamalla valkeilla esimerkiksi Evansin tai kuningasgambiittia.[57] Hän ymmärsi tempon merkityksen avauksessa. Kun hän sai kehityksen nopeammin tehtyä, hän saattoi aloittaa hyökkäyksen ennen kuin vastustaja sai puolustuksensa kuntoon. Saatuaan upseerinsa kehitettyä Morphy vei kuninkaansa turvaan linnoittamalla ja avasi linjat kuningashyökkäystä varten.[55] Hän ei halunnut joutua hitaisiin suljettuihin asemiin, vaan avasi lähes aina siirrolla 1.e4. Niinä harvoina kertoina, kun Morphy ajautui suljettuihin asemiin, hän pyrki välittömästi avaamaan asemaa.[58] Avoimet asemat suosivat häntä, koska hän pääsi usein vastustajaa edelle kehityksessä.[55] Morphyn mielestä sotilaiden tarkoitus ei ollut luoda sotilasketjuja, vaan edetä, uhrautua ja avata linjat, jotta upseerit voisivat suorittaa mattihyökkäyksen.[58] Hänen esikuviaan olivat La Bourdonnais ja MacDonnell, joiden pelit olivat hänen mielestään värikkäitä ja hauskoja.[58]

Morphy oli nopea pelaaja, jolta meni harvoin yli muutamaa minuuttia yhden siirron tekemiseen.[59] Morphylla oli tapana tuijottaa lautaa pelin aikana katsomatta muualle.[60] Huomatessaan voittavansa pelin, Morphy nosti katseensa, jolloin vastustaja tiesi häviävänsä.[60] Hänen avausteorian tuntemuksensa oli aikansa selvää huippua ja hän oli erinomainen taktikko.[59] Tavanomainen Morphyn pelaama peli kesti alle 30 siirtoa, oli avopeli ja päättyi suoraan kuningashyökkäykseen.[55] Morphy nautti hyökkäävästä pelistä, ja olikin sen mestari. Puolustaviin asemiin hän joutui peleissään vain harvoin, mutta suoriutui siitäkin yllättävän kekseliäästi. 1850-luvulla koko puolustaminen olikin aivan erilaista kuin nykyään. Vastustajan hyökkäyksiin ei vastattu tarkoilla puolustussiirroilla, vaan yritettiin vastahyökkäystä, vaikka siihen ei realistia mahdollisuuksia olisikaan. Tämä teki Morphyn hyökkäyksien toteuttamisen entistä helpommaksi.

Morphyn parhaaksi ELO-luvuksi on joissain lähteissä arvioitu noin 2 740,[56] mutta vertailu nykyisten pelaajien kanssa on vaikeaa, sillä Morphy antoi usein peleissään tasoituksena ratsun tai sotilaan, eikä ELO-järjestelmä ollut käytössä hänen elinaikanaan. Myös tietokoneiden käytön lisääntyminen ja avausteorian huima kasvu ovat muuttaneet shakkia. Menneiden aikojen pelaajien vahvuuksia voi kuitenkin arvioida erinäisillä tavoilla.[61]

Morphyn menestyksen seurauksena shakinpeluu levisi laajasti Yhdysvaltoihin.[62] Yhdysvaltalainen shakin maailmanmestari, Bobby Fischer, kehui Morphya ja sanoi tämän olevan kaikkien aikojen paras pelaaja. Fischerin mukaan Morphy olisi nykyiseen shakkiteoriaan ja ideoihin tutustuttuaan voittanut kenet tahansa modernin mestarin Fischeria itseään lukuun ottamatta.[7]

Merkittäviä pelejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät kilpailutulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ensimmäinen amerikkalainen kongressiturnaus, New york 1857, Morphy voitti turnauksen.[34]
  • Morphy-Löwenthal, Lontoo 1858, Morphy voitti 10-4 (9-3)[34]
  • Morphy-Owen, Lontoo 1858, Morphy voitti 6-1[34]
  • Morphy-Harrwitz, Pariisi 1858 (Morphy pelasi mustilla ilman f7-sotilasta), Morphy johti 5½-2½, kun Harrwitz keskeytti ottelun.[34]
  • Morphy-Anderssen, Pariisi 1858, Morphy voitti 8-3 (7-2)[34]
  • Morphy-Mongredien, Pariisi 1859, Morphy voitti 7½-½ (7-0)[34]
  • Morphy-Thompson, New york 1859 (Morphy antoi ratsun tasoitusta), Morphy voitti 5-3[34]

Suluissa merkityt tulokset ovat ilman tasapelejä, sillä niitä ei laskettu.[34]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsala, Kimmo: Shakin maailmanmestareita. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1789-3

Internetlähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Konsala, s. 74
  2. ↑ a b Konsala, s. 19
  3. ↑ a b c d e Konsala, s. 20
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Bill Wall: Bill Wall's Chess Master Profiles - Paul Morphy geocities.com. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Matt Fullerty: The Morphy and Le Carpentier Families mattfullerty.com. Arkistoitu 28.8.2008. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f Paul Morphy Biography www.bobby-fischer.net. Arkistoitu 23.5.2008. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f g h i Jeremy Silman: Paul Charles Morphy (1837-1884) www.jeremysilman.com. Arkistoitu 25.4.2011. Viitattu 1.4.2008. (englanniksi)
  8. ↑ a b Paul Morphy excaliburelectronics.com. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  9. ↑ Michael Tisserand: Paul Morphy's Shaky Shadow bestofneworleans.com. Arkistoitu 24.5.2008. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Konsala, s. 21
  11. ↑ a b c d Konsala, s. 22
  12. ↑ a b c d e f Konsala, s. 23
  13. ↑ a b c Paul Morphy www.chess-poster.com. Arkistoitu 4.5.2008. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  14. ↑ a b Paul Morphy www.findagrave.com. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e Konsala, s. 24
  16. ↑ a b American Chess Congress Chessopedia - The Online Chess Encylopedia. www.chess.com. Arkistoitu 29.2.2012. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Participants in the 1st American Chess Congress batgirl.atspace.com. Arkistoitu 6.10.2008. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d 1st American Chess Congress members.aol.com. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  19. ↑ Mark Weeks: The Origin of International Chess Events chess.about.com. Arkistoitu 4.7.2008. Viitattu 1.5.2008. (englanniksi)
  20. ↑ a b c Konsala, s. 25
  21. ↑ a b c d e Konsala, s. 26
  22. ↑ a b c d Konsala, s. 27
  23. ↑ a b c Konsala, s. 28
  24. ↑ a b c d e f Konsala, s. 29
  25. ↑ a b c d e Konsala, s. 30
  26. ↑ a b c Konsala, s. 31
  27. ↑ Event Details: Morphy-Lowenthal II (London), 1858 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  28. ↑ Konsala, s. 32
  29. ↑ a b c Konsala, s. 33
  30. ↑ a b c Konsala, s. 34
  31. ↑ a b Konsala, s. 40
  32. ↑ a b Konsala, s. 39
  33. ↑ Event Details: Harrwitz-Morphy Match (Paris), 1858 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  34. ↑ a b c d e f g h i j k Konsala, s. 78
  35. ↑ Konsala, s. 41
  36. ↑ Konsala, s. 43
  37. ↑ a b c d Konsala, s. 44
  38. ↑ A Night at the Opera stmoroky.com. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Konsala, s. 45
  40. ↑ a b c Konsala, s. 46
  41. ↑ Konsala, s. 49
  42. ↑ Paul Morphy chessville.com. Arkistoitu 17.5.2008. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
  43. ↑ a b Konsala, s. 50
  44. ↑ Event Details: Mongredien-Morphy Match (Paris), 1859 Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  45. ↑ a b c Konsala, s. 56
  46. ↑ a b c d Konsala, s. 59
  47. ↑ Konsala, s. 61
  48. ↑ a b c Konsala, s. 62
  49. ↑ Konsala, s. 63
  50. ↑ Konsala, s. 64
  51. ↑ a b c Konsala, s. 66
  52. ↑ Henry Edward Bird vs Paul Morphy chessgames.com. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
  53. ↑ Konsala, s. 92
  54. ↑ a b c d Konsala, s. 73
  55. ↑ a b c d e Konsala, s. 69
  56. ↑ a b Chessmetrics Player Profile: Paul Morphy Chessmetrics.com. Viitattu 14.7.2008. (englanniksi)
  57. ↑ The chess games of Paul Morphy chessgames.com. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
  58. ↑ a b c Konsala, s. 70
  59. ↑ a b Paul Morphy: history, playing style and games latestchess.com. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
  60. ↑ a b Laato, Antti: Syvemmälle shakin salaisuuksiin, s. 24. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2003. ISBN 951-796-306-8
  61. ↑ Steve Lopez: ELO lists in Fritz - Part Two chessbase.com. Arkistoitu 1.1.2008. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
  62. ↑ Konsala, s. 75

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Konsala, Kimmo: Shakin maailmanmestareita. Hämeenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1789-3
  • Lawson, David: The Pride and Sorrow of chess. David McKay Company, Inc., 1976. ISBN 978-0679130444
  • Shibut, Macon: Paul Morphy and the Evolution of Chess Theory. Dover Publications, 2004. ISBN 978-0486435749
  • Sergeant, Philip: Morphy's Games of Chess. Dover Publications, 1957. ISBN 978-0486203867 Sisältää kaikki Morphyn ottelu-, turnaus- ja näytöspelit ja useimmat kevyet pelit analyyseineen sekä lyhyen elämäkerran.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Morphy&oldid=22797407”