Patricia Roberts Harris

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Patricia R. Harris

Patricia Roberts Harris (31. toukokuuta 1924 Mattoon, Illinois23. maaliskuuta 1985 Washington D. C.) oli yhdysvaltalainen poliitikko, oikeus­tieteen professori ja kansalais­oikeus­aktivisti, joka toimi Yhdys­valtojen hallituksessa kahdessa ministerin tehtävässä Jimmy Carterin presidentti­kaudella. Harris oli ensimmäinen afro­amerik­kalainen nainen, joka on edennyt Yhdys­valloissa ministeriksi, suurlähettilääksi tai lakikorkeakoulun johtajaksi.[1][2]

Rautateiden makuuvaunu­palvelijan tytär Patricia Roberts Harris meni jo teini-ikäisenä mukaan mustan väestönosan kansalais­oikeus­taisteluun ja kiinnostui sitä kautta oikeus­tieteestä. Hän valmistui George Washingtonin yliopistosta ja eteni akateemisella urallaan Howard Universityn oikeus­tieteellisen tiede­kunnan dekaaniksi.[1]

Presidentti Lyndon B. Johnson nimitti Harrisin 1960-luvulla Yhdys­valtojen suur­lähettilääksi Luxemburgiin. Presidentti Carterin hallituksissa Harris toimi ensin asunto- ja kaupunki­suunnittelu­ministerinä 1977–1979 ja sitten terveys­ministerinä 1979–1981.[1]

Vuonna 1982 Harris pyrki liittovaltion pääkaupungin Washingtonin pormestariksi, mutta hävisi Marion Barrylle. Harris kuoli Washingtonissa 1985.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c "Harris, Patricia Roberts (1924–1985)." Young Students Learning Library. 1996. Haettu 16.10.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen)
  2. Patricia Roberts Harris, Biography.com. Viitattu 16.10.2016.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Patricia Roberts Harris