Papyruskerttunen
| Papyruskerttunen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttuset Acrocephalidae |
| Suku: | Ruokokerttuset Acrocephalus |
| Laji: | stentoreus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Papyruskerttunen (Acrocephalus stentoreus) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 18–20 cm, siipien kärkiväli 21–24 cm ja paino keskimäärin noin 25 g. Suurikokoinen, rastaskertusen kokoluokkaa oleva kerttunen, jolla on lyhyehköt siivet ja pitkähkö, voimakkaasti pyöristynyt pyrstönkärki. Väritykseltään hieman rastaskerttusta vaaleampi ja hennompinokkainen. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Laulu, jota koiras esittää korkean kaislan tai pensaan latvasta, on voimakasta ja sisältää korkeampia ääniä kuin rastaskerttusen laulu. Matkii runsaasti muita lintuja. Äänet ovat kovia ja karkeita.[2]
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laaja esiintymisalue ja monta alalajia. Esiintyy paikoitellen Egyptissä, Lähi-idässä, Arabian niemimaalla, Afganistanissa, Pakistanissa ja Intiassa. Laajempi yhtenäinen esiintymisalue on Kaspianmeren itäpuolella ja toinen Etelä-Kiinassa ja Thaimaassa. Sri Lankassa elää oma alalajinsa. Esiintyy myös Indonesiassa, Uudessa-Guineassa sekä koko Australiassa Tasmania mukaan lukien.[2]
Papyruskerttunen on osassa esiintymisaluetta muuttolintu, osassa paikkalintu. Keski-Aasian kanta talvehtii Intiassa. Australian, Uuden-Guinean ja Kiinan populaatiot ovat pääosin paikkalintuja.[2]
Lajin esiintymisalueen laajuus on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Papyruskerttunen elää nimensä mukaisesti mieluiten papyruskaislakasvustoissa erilaisissa vesistöissä, niin alavilla mailla kuin vuoristossa. Se viihtyy myös järeissä järviruoko- ja osmankäämikasvustoissa sekä pensaikoissa.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syvä kuppimainen pesä on rakennettu ruokojen korsista ja lehdistä ja vuorattu hienommilla kasvikuiduilla. Se on kiinnitetty pystykorsiin 0,5–1,2 metriä vedenpinnan tai maan yläpuolelle. Naaras munii 3–6 munaa, jotka ovat saman näköisiä kuin rastaskerttusen munat. Muna painaa noin 2,9 g. Naaras hautoo 13–15 päivää ja molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka lähtevät pesästä lentokyvyttöminä 11–13 päivän ikäisinä. Usein 2 pesyettä kesän aikana.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääravintoa ovat hyönteiset ja muut pienet selkärangattomat. Syö myös sammakonpoikasia, vesikasvien siemeniä ja marjoja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Acrocephalus stentoreus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.12.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Cramp, Stanley (toim.) 1992: The Birds of the Western Palearctic. Vol. VI Warblers. - Oxford University Press. Hong Kong.