Papinkappa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsalainen pappi Henric Schartau (1757-1825) pukeutuneena kaftaaniin ja papinkappaan.
Luulajan hiippakunnan piispa Ivar Hylander pukeutuneena kaftaaniin ja papinkappaan 1963

Papinkappa on pitkä, maahan saakka ulottuva musta viitta, jota papit ovat käyttänneet papintakin (kaftaanin) päällä.

Ruotsissa ja Suomessa musta kappa oli osa papin arkiasua keskiajalta 1700-luvulle saakka, jolloin siitä tuli liturginen asu. Kappa kiinnitettiin yleensä kantajansa harteille nauhojen ja kaftaanin selkäpuolella olevien nappien avulla. Kustavilaisella ajalla, 1700-luvun lopulla papinkappa sai vaikutteita ranskalaisesta ”abbékapasta”, se siitä tuli kapea, lähes laahusmainen vekitetty kangassuikale. Kappa oli osa papin virkapukua 1900-luvulle saakka, mutta sen jälkeen sen käyttö on vähentynyt ja lähes loppunut.[1] Sitä enää mainita Suomen evankelis-luterialisen kirkon piispainkokouksen hyväksymässä pappien virkapukua koskevissa ohjeissa.[2]

Kappa oli alkuaan oppineen tunnusmerkki ja se palveli myös päällyskaapuna.[3] Kappa oli yleensä villaa. 1700-luvun lopulta alkaen ylemmät papit ja teologian professorit saivat Ruotsi-Suomessa luvan kuninkaalta käyttää silkistä valmistettua kappaa. Kappaa pidettiin papinkauluksen (liperien) ohella osana papin säätypukua. Kun pappi tuomittiin menettämään pappisvirkansa, hänet tuomittiin "menettämään kappa ja kaulus". 1800-luvun alkupuolelle, jopa vuosisadan lopulle saakka papit omistivat kappansa ja vasta silloin alettiin kirkkoihin hankkia kappoja, jolloin siitä tuli eräänlainen liturginen vaate, jota käytettiin vain kirkossa.[1][4]

Joskus seurakunnissa vietetään "perinnejumalanpalvelusta" esim. 1800-luvun käsikirjan mukaan, ja tällöin pappi voi olla jumalanpalveluksessa pukeutuneena kaftaaniin ja papinkappaan.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bengt Stolt: Kyrklig skrud enligt svensk tradition, s. 16, 18-20. Diakonistyrelens bokförlag, 1964. (ruotsiksi)
  2. papin_ja_lehtorin_pukeutumisohjeet.pdf Piispainkokouksen ohje papin ja lehtorin virkapukeutumisesta Asianro 2010–00582 Piispainkokous 14. – 15.9.2010. Viitattu 5.8.2020.
  3. Martti Parvio: Liturgisen vaatetuksen käyttäminen. Eripainos Sisälähetyslehti nːo 10/1970. Sisälähetysseura, 1970.
  4. Eino Sormunen: Kirkollinen käsityötaide eli paramentiikka. Esteettisiä ja liturgisia ohjeita kirollisten käsitöiden hankkimiseen ja käyttämiseen Suomen kirkon oloja silmälläpitäen, s. 11. Suomen käsityön ystävät, 1925.
  5. Gudstjänst på gammalt sätt i Rättviks kyrka dt.se. 8. 12. 2010. Viitattu 5. 8. 2020. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]