Kaftaani (papin puku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaftaani afrikkalaisella papilla
Ruotsin kirkon arkkipiispa (kuvaushetkellä Lundin piispa) Antje Jackelén ja hänen puolisonsa Heinz Jackelén kaftaaneissa

Kaftaani (joskus myös sutaani) on papin virkapuku. Suomessa kaftaani on miespapin juhlapuku[1] Se on polvitaipeeseen asti ulottuva ja pystykauluksinen takki. Kaftaanin kanssa käytetään valkoista papinpaitaa, papinkaulusta ja lipereitä.[2]

Kaftaani papin virkapukuna on saanut Suomessa ja Ruotsissa nykyisen muotonsa refornaation jälkeen vähittäisen kehityksen tuloksena. 1800-luvulle saakka papin pukuna oli pitkä papintakki, mutta 1800-luvulla se lyheni polvipituiseksi ja sen kanssa alettiin käyttää housuja sekä lipereitä.[3] Kaftaani on papin ei-liturginen juhla-asu ja perinteinen säätyläispuku. Musta puku ja sen yhteydessä käytetyt liperit ovat taustaltaan maallisia säätymerkkejä eikä niihin liity kristillistä symboliikkaa.[4] Naispapeille on suunniteltu omat juhla-asut joilla ei ole historiallista taustaa. Ruotsin kirkossa on yleistä, että naispapitkin käyttävät kaftaania juhla-asuna.

Nykyään kaftaani on Suomessa ja Ruotsissa lähes poikkeuksetta papin juhlapuku, eikä normaali työasu. Se on hieman käyttäjänsä mukaan muotoon ommeltu polvipituinen takki, jossa perinteisesti on seitsesmän napin kiinnitys, selkäpuolella helmassa halkio sekä vyötärön korkeudella kaksi nappia rinnakkain papinkapan kiinittämistä varten. Ruotsissa etenkin aikaisemmin kaftaanin etuosaan oli ommeltu poimuja, joiden lukumäärä vaihteli yhdestä kolmeen sen mukaan, missä hiippakunnassa kyseinen pappi oli vihitty papiksi. Upsalan, Härnösandin ja Luulajan hiippakunnan papeilla oli yksi poimu, muilla kaksi, paitsi Göteborgin hiippakunnassa kolme. Ruotsissa myös naispapit voivat käyttää kaftaania.[3]

Sutaani on ennen muuta katolisen papin käyttämä napitettu alas asti ulottuva päällysvaippa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. PIISPAINKOKOUKSEN OHJE PAPIN JA LEHTORIN VIRKAPUKEUTUMISESTA Piispainkokous 14. – 15.9.2010. Viitattu 4. 8. 2020.
  2. Papin pukeutuminen Espoon hiippakunta. Viitattu 23.11.2015.
  3. a b Gunnell Berggrén: Prästens kläder och kyrkliga textilier, s. 18-20. Verbum ISBN 91-526-28811-6, 2002.
  4. Veijo Koivula: Alfa ja Omega Kristilliset symbolit, merkit ja tunnukset, s. 54. Väylä, 2011. ISBN 978-952-5823-36-3.
  5. Seppo A Teinonen: Teologinen sanakirja, s. 260. Kirjaneliö ISBN 951-600-333-8, 1975.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.