Siirry sisältöön

Pam Grier

Wikipediasta
Pam Grier
Pam Grier vuonna 2022.
Pam Grier vuonna 2022.
Henkilötiedot
Koko nimi Pamela Suzette Grier
Syntynyt26. toukokuuta 1949 (ikä 76)
Winston-Salem, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1970–
Merkittävät roolit
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Pamela Suzette ”Pam” Grier (s. 26. toukokuuta 1949 Winston-Salem, Pohjois-Carolina) on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka tunnetaan parhaiten vahvoista ja karismaattisista toimintasankarirooleistaan.[1] Häntä pidetään elokuvahistorian ensimmäisenä naispuolisena toimintaelokuvatähtenä.[2]

Vuonna 1970 elokuvauransa aloittanut Grier nousi tähteyteen blaxploitaatioelokuvien, kuten Coffy – armoton kostaja (1973), Foxy Brown (1974) ja Sheba, Baby (1975), pääosien kautta. 1970-luvulla hänestä tuli popkulttuuri-ikoni, ja hän sai lempinimen ”blaxploitaation kuningatar”. Suosionsa huippuvuosien jälkeen hän siirtyi 1980-luvulla esiintymään televisiossa ja teatterissa. 1990-luvulla hänen uransa sai uutta nostetta Quentin Tarantinon elokuvan Jackie Brown (1997) myötä. Hänen myöhempiin tunnetuimpiin töihinsä kuuluu muun muassa televisiosarja L-koodi (2004–2009).[1][3]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pamela Suzette Grier syntyi 26. toukokuuta 1949 Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Hänen isänsä Clarence Ransom Grier oli Yhdysvaltain ilmavoimien ylikersantti ja mekaanikko, ja hänen äitinsä Gwendolyn Sylvia Samuels oli sairaanhoitaja ja kotiäiti. Perheeseen kuuluivat myös sisko Gina ja veli Rod. Isän sotilasuran vuoksi perhe muutti usein Grierin lapsuudessa. Hän varttui pääosin Denverissä, Coloradossa, mutta asui perheensä kanssa myös Columbuksessa, Ohiossa, sekä Swindonissa, Englannissa. Lisäksi hän vietti paljon aikaa isovanhempiensa luona maaseudulla Cheyennessä, Wyomingissa.[1][4][5]

Vanhempien erottua hänen ollessaan 13-vuotias, äiti kasvatti hänet ja hänen sisaruksensa yksin. Kouluaikoinaan Grier kävi pianotunneilla ja esiintyi gospelkuorossa. Valmistuttuaan Denverin East High Schoolista hän aloitti opinnot Denverin Metropolitanin osavaltiollisessa yliopistossa ja suunnitteli alun perin uraa lääkärinä. Rahoittaakseen opintojaan hän osallistui kauneuskilpailuihin ja työskenteli vastaanottovirkailijana denveriläisellä radioasemalla.[1][4][6]

Miss Colorado -kauneuskilpailussa hänet huomasi kykyjenetsijä, joka kannusti häntä näyttelijänuralle ja teki sopimuksen kykyjenetsintätoimiston kanssa. Tämän myötä Grier keskeytti opintonsa ja muutti Los Angelesiin 1960-luvun lopulla.[1][4][6]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku naisvankilaelokuvissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutettuaan Los Angelesiin Grier aloitti opinnot Kalifornian yliopistossa ja teki erilaisia töitä. Hän toimi esimerkiksi Bobby Womackin taustalaulajana sekä työskenteli vastaanottovirkailijana ja vaihteenhoitajana American International Pictures -elokuvayhtiössä. Samalla hän osallistui näyttelijäntunneille ja koe-esiintymisiin.[1][6]

Hänen ensimmäinen elokuvaesiintymisensä oli Russ Meyerin ohjaamassa kulttielokuvassa Nukkelaakson amatsonit (1970), jossa hän esiintyi avustajana. Sittemmin hän alkoi saada rooleja elokuvatuottaja Roger Cormanin elokuvista ja näytteli neljässä Filippiineillä kuvatussa naisvankilaelokuvassa, kuten Naarashäkki (1971) ja Black Mama White Mama (1973).[1]

Blaxploitaatioelokuvien kuningatar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pam Grier Los Angelesissa vuonna 1976.

Menestyselokuvat Sweet Sweetback’s Baadasssss Song (1971) ja Shaft – kivikova dekkari (1971) loivat pohjan blaxploitaatioelokuvien lajityypille ja käynnistivät yli 200 elokuvan aallon, joissa esiintyi afroamerikkalaisia näyttelijöitä ja jotka oli suunnattu afroamerikkalaiselle kaupunkilaisyleisölle. Grierin ensimmäinen päärooli tässä genressä oli elokuvassa Coffy – armoton kostaja (1973), jossa hän näytteli nimiroolissa sairaanhoitajaa, joka järjestelmällisesti ja väkivaltaisesti kostaa sisarensa huumeriippuvuudesta vastuussa olevalle rikollisryhmälle. Hänen karismaattinen roolisuorituksensa kovana toimintasankarina teki hänestä nopeasti blaxploitaatioelokuvien supertähden.[1][7]

Coffyn jälkeen Grier näytteli elokuvassa Foxy Brown (1974), jossa hänen esittämänsä nimihahmo soluttautuu rikollisjärjestöön ja kostaa poikaystävänsä murhan. Elokuvan huipentuma on tunnettu kohtaus, jossa Foxy Brown vetää pistoolin esiin afrostaan. Elokuvassa Sheba, Baby (1975) hän esitti yksityisetsivää, joka auttaa isäänsä gangstereita vastaan. Samana vuonna ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Friday Foster hän näytteli nimiroolissa valokuvaajaa, joka sotkeutuu salamurhasalaliittoon.[1]

Menestyksensä huipulla Grierin ja American International Picturesin välit kiristyivät, ja hänen sopimuksensa yhtiön kanssa päättyi Friday Fosterin jälkeen.[8] Elokuvaa voidaankin pitää erään aikakauden päätöksenä Grierin uralla. Tämän jälkeen hän esiintyi blaxploitaatioelokuvissa enää vain sivuroolissa elokuvassa Drum (1976), jonka tuotti Dino De Laurentiis.[9]

Blaxploitaation jälkeen ja Jackie Brown

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grier sarjan L-koodi fanitapahtumassa Blackpoolissa vuonna 2009.

Blaxploitaatioelokuvien tuotanto käytännössä päättyi 1970-luvun puoliväliin mennessä ilmiön hiipuessa, mutta Grier jatkoi näyttelijänuraansa. 1970-luvun lopulla hän perusti oman tuotantoyhtiönsä, Brown Sun Productionsin, ja halusi tietoisesti ottaa etäisyyttä ”blaxploitaation kuningattaren” imagostaan. Hän on kertonut, että vaikka mustien naisten toimintasankarihahmojen esittäminen oli hänelle kunnia, elokuvien kaavamaisuus alkoi turhauttaa häntä. Myöhemmällä urallaan hän on kuitenkin puhunut blaxploitaatiokaudestaan lempeämmin kuin 1970-luvulla. Lisäksi 1970-luvun lopulla Grier opiskeli ohjaamista ja tuottamista Kalifornian yliopistossa ohjaaja Roman Polańskin johdolla.[1][6][9]

1980-luvulla hän näytteli muun muassa murhaavaa seksityöntekijää elokuvassa Poliisipiiri Fort Apache (1981), jossa hänen vastanäyttelijänään oli Paul Newman. Newman kannusti häntä aloittamaan teatterinäyttelemisen. Elokuvassa Jotain outoa ilmassa (1983) hän näytteli noitaa, ja hänellä oli toistuvia rooleja televisiosarjoissa Miami Vice (1985–1989) ja Murharyhmä (1986–1988).[1] Hänen ensimmäinen teatteriroolinsa oli pääosa May vuonna 1985 Sam Shepardin näytelmässä Ikuisesti sinun, jota esitettiin Los Angelesin teatterikeskuksessa.[10] Vuosikymmenen lopulla hän näytteli Steven Seagalin kanssa etsiväparia elokuvassa Nico (1988).[11]

1990-luvulla Grier esiintyi muun muassa Mario Van Peeblesin ohjaamassa elokuvassa Posse (1993) sekä blaxploitaatioveteraanien Fred Williamsonin ja Jim Brownin kanssa elokuvassa Original Gangstas (1996), joka on kunnianosoitus blaxploitaatiogenrelle. Vuonna 1996 hän esiintyi myös kahdessa suuren budjetin elokuvassa: John Carpenterin ohjaamassa Pako L.A.:sta ja Tim Burtonin ohjaamassa Mars hyökkää!.[1]

Ohjaaja Quentin Tarantino oli pitkään ollut Grierin ihailija ja valitsi hänet päärooliin elokuvaan Jackie Brown (1997), joka perustuu Elmore Leonardin romaaniin Rommipunssi vuodelta 1992. Tarantino kirjoitti roolin erityisesti Grieriä varten, ja se oli hänen ensimmäinen pääroolinsa sitten blaxploitaatiokauden. Hän näytteli nimiroolissa lentoemäntää, joka salakuljettaa rahaa asekauppiaalle Yhdysvaltoihin. Grier sai roolisuorituksestaan ylistäviä arvioita ja oli ehdolla parhaan naispääosan Golden Globe-, Screen Actors Guild-, Saturn- ja Satellite-palkintojen saajaksi.[1][3][12][13]

Myöhempi ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grier vuonna 2012.

Jackie Brownin jälkeen Grier esiintyi muun muassa Showtimen sarjassa Linc’s (1998–2000) ja sai Daytime Emmy -ehdokkuuden suorituksestaan animaatiosarjassa Happily Ever After: Fairy Tales for Every Child (1999).[2][14][15] 2000-luvulla hän teki rooleja muun muassa elokuvissa Ghosts of Mars (2001), Bones (2001) ja Pluto Nash (2002). Televisiossa hän vieraili sarjassa Kova laki: Erikoisyksikkö (2002–2003), minkä jälkeen hän näytteli vuosina 2004–2009 Showtimen sarjassa L-koodi, joka kertoo Los Angelesissa asuvista lesboista. Sarjassa Grierin roolihahmo oli alkoholisoitunut baarinomistaja Kit Porter.[1][3]

Vuonna 2010 häneltä ilmestyi omaelämäkerta Foxy: My Life in Three Acts, ja samana vuonna hän näytteli antagonisti Amanda Walleria sarjassa Smallville.[1][16] Sittemmin hän esiintyi muun muassa elokuvissa Bad Grandmas (2017) ja Tähtitytöt (2019) sekä ABC:n sarjassa Bless This Mess (2019–2020).[1][14]

2020-luvulla Grier on näytellyt muun muassa elokuvassa Uinu, uinu lemmikkini: Verilinjat (2023) sekä Amazon Prime Videon antologiasarjan Them toisella kaudella The Scare (2024).[17]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grier on ollut parisuhteessa muun muassa koripalloilija Kareem Abdul-Jabbarin, näyttelijä ja koomikko Freddie Prinzen sekä näyttelijä ja koomikko Richard Pryorin kanssa 1970-luvulla. Lisäksi hän oli parisuhteessa markkinointipäällikkö Peter Hempelin kanssa vuosina 2000–2008.[2][5] Hän on myös ollut kihloissa levy-yhtiö RCA Recordsin johtajan Kevin Evansin kanssa vuosina 1998–1999.[5][18]

Grierillä diagnosoitiin neljännen vaiheen kohdunkaulan syöpä vuonna 1988, ja lääkärien ennusteen mukaan hänen elinajanodotteensa oli vain noin 18 kuukautta. Tehokkaan hoitojakson ansiosta hän toipui ja on ollut remissiossa siitä lähtien.[3]

Grier on asunut pitkään Denverin liepeillä Franktownissa omalla karjatilallaan, jossa hän kuntouttaa pelastamiaan hevosia terapeuttista ratsastusohjelmaa varten.[3][4]

Hyväntekeväisyystyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grier on aktiivinen hyväntekeväisyystyössä. Hän on tehnyt monipuolista työtä muun muassa eläinten pelastamisen ja kuntouttamisen, lasten hyvinvoinnin, HIV/AIDS-työn, ruokaturvan ja ympäristönsuojelun parissa.[4][19][20][21] Lisäksi hän on perustanut yhteisöllisen Pam Grier Community Garden and Education Centren, jonka tavoitteena on opettaa luomupuutarhanhoitotaitoja.[11]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grier Sitgesin elokuvajuhlilla vuonna 2018.

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1970 Nukkelaakson amatsonit Beyond the Valley of the Dolls neljäs nainen
1971 Naarashäkki The Big Doll House Helen Grear
Naarashäkki Women in Cages Alabama
1972 The Twilight People Ayesa
Cool Breeze Mona
The Big Bird Cage Blossom
Hit Man Gozelda
1973 Black Mama White Mama Lee Daniels
Coffy – armoton kostaja Coffy Flower Child ”Coffy” Coffin
Scream Blacula Scream Lisa Fortier
1974 Amatsonien areena The Arena Mamawi
Foxy Brown Foxy Brown
1975 Sheba, Baby Sheba Shayne
Bucktown Aretha
Friday Foster Friday Foster
1976 Drum Regine
1977 La notte dell’alta marea Sandra
Rasvattu salama Greased Lightning Mary Jones / Scott
1981 Poliisipiiri Fort Apache Fort Apache, The Bronx Charlotte
1983 Kehän kovin kundi Tough Enough Myra
Jotain outoa ilmassa Something Wicked This Way Comes Pölynoita
1985 Irtiotto On the Edge Cora
Viimeiseen pisaraan Stand Alone Cathryn Bolan
Oikeus kostaa Badge of the Assassin Alexandra ”Alie” Horn
1986 The Vindicator Hunter
1987 The Allnighter ylikonstaapeli McLeesh
1988 Nico Above the Law etsivä Delores ”Jacks” Jackson
1989 Salaliitto The Package luutnantti Ruth Butler
1990 Class of 1999 neiti Connors
1991 Billin ja Tedin maailma Bill & Ted’s Bogus Journey neiti Wardroe
1992 A Mother’s Right: The Elizabeth Morgan Story Linda Holman
1993 Posse Phoebe
1995 Sarjamurhaaja Serial Killer kapteeni Maggie Davis
1996 Original Gangstas Laurie Thompson
Pako L.A.:sta Escape from L.A. Jack ”Carjack” Malone / Hershe Las Palmas
Mars hyökkää! Mars Attacks! Louise Williams
1997 Kovan luokan paljastuksia Strip Search Janette
Fakin’ da Funk Annabelle Lee
Jackie Brown Jackie Brown
1998 Family Blessings rouva Quincy
1999 Jawbreaker – makea kuolema Jawbreaker etsivä Vera Cruz
No Tomorrow Diane
Käärmeen pesässä In Too Deep etsivä Angela Wilson
Holy Smoke – pyhässä pilvessä Holy Smoke! Carol
Hayley Wagner, Star Sam
2000 Rokulipäivä Snow Day Tina
Linnoitus 2 Fortress 2: Re-Entry Susan Mendenhall
Wilder etsivä Della Wilder
2001 3 A.M. George
Love the Hard Way etsivä Linda Fox
Ghosts of Mars komentaja Helena Braddock
Bones Pearl
2002 Pluto Nash The Adventures of Pluto Nash Flura Nash
2005 Back in the Day rouva Cooper
2008 Ladies of the House Roberta ”Birdie” Marchand
2010 Just Wright Janice Wright
The Invited Zelda Miller
2011 Larry Crowne – Uusi mahdollisuus Larry Crowne Frances
2012 Woman Thou Art Loosed: On the 7th Day etsivä Barrick
The Man with the Iron Fists Jane
Mafia James Womack
2015 Cleveland Abduction Carla
2017 Bad Grandmas Coralee
Being Rose Lily
2019 Tähtitytöt Poms Olive
A Christmas Wish Mary
2023 As We Know It Beverly Jones
Cinnamon Mama
Uinu, uinu lemmikkini: Verilinjat Pet Sematary: Bloodlines Marjorie Washburn

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli Jakson nimi / määrä
1979 Juuret: Seuraavat sukupolvet Roots: The Next Generations Francey ”Part IV (1918–1921)”
1980 Lemmenlaiva The Love Boat Cynthia Wilbur 2
1985–1989 Miami Vice Valerie Gordon 3
1986 Harryn lakitupa Night Court Benet Collins 2
1986–1988 Murharyhmä Crime Story Suzanne Terry 7
1987 Bill Cosby Show The Cosby Show Samantha ”Planning Parenthood”
1988 Frank’s Place Neema Sharone ”Frank’s Place – The Movie”
1989 Keskiyön kutsu Midnight Caller Susan Province ”Blood Red”
1990 Knots Landing komisario Guthrie 2
1991 Monsters Matilde ”Hostile Takeover”
1992 Pacific Station Grace Ballard ”My Favorite Dad”
1994 Irviöt In Living Color oma itsensä ”Mrs. Ikefire”
The Sinbad Show Lynn Montgomery ”The Telethon”
Bel-Airin prinssi The Fresh Prince of Bel-Air Janice Robertson ”M Is for the Many Things She Gave Me”
1995 Martin oma itsensä ”All the Players Came”
Sheriffi The Marshal majuri Vanetta Brown ”Rainbow Comix”
1996 Sparks neiti Grayson ”Pillow Talk”
Wayansin veljekset The Wayans Bros. Erica ”Goin’ to the Net”
1998 Mad TV useita 2
Äly ja Väläys Pinky and the Brain Julie Auburn (ääni) ”Inherit the Wheeze”
1998–2000 Linc’s Eleanor Braithwaite Winthrop 35
1999 Villit Marjaset The Wild Thornberrys Äiti Antilooppi (ääni) ”Stick Your Neck Out”
Happily Ever After: Fairy Tales for Every Child keisarinnan satakieli (ääni) ”The Empress’ Nightingale”
For Your Love Brenda ”The Sins of the Mother… and the Boyfriend”
2001 Outoja tarinoita Strange Frequency baarinomistaja ”Time Is on My Side”
The Feast of All Saints Suzette Lermontant 2
2002 Night Visions tohtori Lewis ”Switch”
Oikeuden Puolustajat Justice League My’ria’h (ääni) 2
2002–2003 Kova laki: Erikoisyksikkö Law & Order: Special Victims Unit apulaissyyttäjä Claudia Williams 2
2003 1st to Die Claire Washburn 2
2004–2009 L-koodi The L Word Katherine ”Kit” Porter 70
2010 Smallville Amanda Waller 3
2018–2019 This Is Us G. G. 2
2019–2020 Bless This Mess Constance Terry 26
2022 The Great North Neckbone (ääni) ”Slide & Wet-judice Adventure”
2024 Them: The Scare Athena Reeve 8
Bob’s Burgers Evelyn (ääni) ”Saving Favorite Drive-In”
Mystery Cuddlers June Cuddler (ääni) pilottijakso

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Allen, T. L.: Black Achievers. Commemorative Edition. CreateSpace Independent Publishing Platform, 2015. ISBN 978-1507605448

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Frommer, Fred: Pam Grier Encyclopædia Britannica. viimeksi päivitetty 11.7.2025. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Foxy: My Life in Three Acts Goodreads. Goodreads, Inc. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Shaitly, Shahesta: Pam Grier takes raunch to the ranch The Guardian. 11.12.2011. Guardian News & Media Limited. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Pam Grier (1949–) Denver Public Library: Special Collections and Archives. Denver Public Library. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Allen 2015, s. 202.
  6. ↑ a b c d Granshaw, Michelle: Pam Grier (1949–) BlackPast.org. 20.10.2010. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Paju, Santeri: COFFY (1973) Kino Regina. 30.8.2023. Viitattu 14.8.2025.
  8. ↑ Paju, Santeri: SHEBA, BABY (1975) Kino Regina. 30.8.2023. Viitattu 14.8.2025.
  9. ↑ a b Paju, Santeri: FRIDAY FOSTER (1975) Kino Regina. 30.8.2023. Viitattu 14.8.2025.
  10. ↑ Pam Grier Makes Debut In Stage Production (s. 62) Jet. 21.10.1985. Johnson Publishing Company. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  11. ↑ a b Pryde-Jarman, Stephen: Heroes of Cult: Pam Grier Cult Faction. 6.8.2015. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  12. ↑ The 4th Annual Screen Actors Guild Awards SAG Awards. 8.3.1998. Screen Actors Guild. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Allen 2015, s. 203.
  14. ↑ a b Pam Grier biographical timeline PBS. 20.1.2021. Public Broadcasting Service. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  15. ↑ Pam Grier Biography TV Guide. Fandom. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  16. ↑ Tältä 70-luvun povipommi näyttää Smallvillessa – katso kuvat Findance.com. 7.4.2010. Findance. Viitattu 14.8.2025.
  17. ↑ Lethbridge, Tommy: Pam Grier’s Hit Returning Horror Show Redeems Her 22% Rotten Tomatoes Stephen King Movie From Last Year Screen Rant. 5.5.2024. Valnet Inc. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  18. ↑ Pam Grier Talks About Her: Engagement To A Younger Man, Booming Career, Surviving Cancer, Plans To Have A Baby (s. 36–39) Jet. 13.4.1998. Johnson Publishing Company. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Starkey, Glen: The survivor: Film icon Pam Grier to attend the SLO Film Fest New Times. 15.3.2018. New Times San Luis Obispo. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  20. ↑ Middleton, Josh: GIRL TALK: Dishing Dining Out for Life With Pam Grier Philadelphia. 22.4.2014. Metro Corp. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)
  21. ↑ Tyler, Mark & Angela D. Massey: Atlantic City Focus Salutes: Pam Grier Atlantic City Focus. 28.9.2022. Viitattu 14.8.2025. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Grier, Pam: Foxy: My Life in Three Acts. New York: Grand Central Publishing, 2010. ISBN 9780446548502

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pam Grier Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pam_Grier&oldid=23652337”