Pajarin kivikautinen asuinpaikka
Pajarin kivikautinen asuinpaikka on Kouvolan Ruotilassa sijaitseva esihistoriallinen löydös.
Löytö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pajarin asuinpaikka löydettiin kesällä 1951, kun silloisen Sippolan kunnan alueella etsittiin esihistoriallisia asuinpaikkoja. Samojen etsintöjen tuloksena löydettiin myös Ankkapurhan asuinpaikka Inkeroisista. Pajarin paikka sijoittuu Keltakangas-Hamina-seututien (371) varteen, lähelle Summanjoen siltaa ja nykyistä Kouvolan ja Haminan rajaa. Löytöpaikalla oli pieni hiekanottopaikka, josta löytyi saviastioiden palasia, kvartsi- ja kivi-iskoksia, hiiliä ja poltettuja luita. Kaivaus suoritettiin syksyllä 1952. Löytökerroksen päällä oli ensin kymmenen sentin pintasammal-turvekerros, jonka jälkeen vielä samanpaksuinen kerros hienohkoa hiekkaa. Kaivauksissa paikalta löydettiin kaksi pyöreää tulisijaa, läpimitaltaan noin 80 senttimetriä, kvartsisia kaapimia ja ilmeinen keittoastioiden polttokuoppa. Kaivaus osui hyvin asuinpaikalle, kaivausten ulkopuolella tehdyt koekuoppasarjat eivät enää tuottaneet uusia löytöjä. Asuinpaikan keskus oli ilmeisesti sijainnut juurikin hiekanottokuopalla. Maanomistaja kertoi löytäneensä nokipesäkkeen, useita hiiliä ja palaneita kiviä aikanaan tehdessään hiekkakuoppaa.
Kuten Ankkapurhan asuinpaikka, myös Pajari kuului varhaiskampakeraamiseen aikakauteen.
Esihistoriallinen sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asuinpaikka sijaitsi kapealla, hiekkaisella niemellä, meren sisälahden rannalla. Löydösten määrä oli verrattain vähäinen, noin puolet Ankkapurhan löytöjen määrästä. Keramiikka oli kauttaaltaan myös hyvin samankaltaista, suurelta osin ehkä jopa yhden ihmisen valmistamaa. Asuinpaikka ei ollut siis kovinkaan pitkäikäinen, paikalla asuttiin ehkä vain yhtenä tai muutamana kesänä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hellgren, Kirsti: Sippolan historia. Sippolan kunta, 1957