Pahkalammen luostari

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pahkalammen luostari oli Ilomantsin itäosassa Vuottoniemen Pahkalammella sijainnut ortodoksinen vanhauskoisten luostari. Luostarin perusti vuonna 1798 vanhauskoisiin kuulunut Aunuksen puolelta Suomeen paennut loismies Marki Alexandrov, ja luostariin asettui rajan yli uskonnollista vainoa paenneita vanhauskoisia. Luostari oli virallisesti kruununtorppa ja luostarin päämies oli kruunun torppari.

Pahkalammen luostari ja toinen vanhauskoisten Ilomantsiin perustama Megrijärven luostari olivat syrjäisiä erämaaluostareita, mutta niissä vieraili silti etenkin paastoaikana vanhauskoisia pyhiinvaeltajia sekä Suomen puolelta Ilomantsista, Sortavalasta, Suistamolta ja Korpiselästä että Venäjän puolelta Aunuksesta. Näiden luostarien lisäksi vanhauskoisilla oli myös 1850-luvulla lyhyen aikaa toiminut erakkokelja Liusvaaran kylässä. Luostarit harjoittivat kaskiviljelyä ja kalastusta, mutta pääasiassa niiden talous perustui varakkaiden pietarilaisten ja moskovalaisten vanhauskoisten porvareiden lahjoituksiin. Lahjoitusten vähentyessä ja virallisen painostuksen lisääntyessä molempien luostareiden toiminta alkoi hiipua 1850-luvulta lähtien.

Pahkalammen luostarissa asui vuonna 1857 kahdeksan miestä ja kaksi naista. Luostarissa oli kaksi rakennusta, ja varsinainen rukoushuone oli kaksikerroksisen päärakennuksen yläkerrassa. Luostari autioitui jo vuoteen 1880 mennessä, ja myöhemmin entinen luostari maineen siirtyi Enso-Gutzeit-yhtiölle. Suomen itsenäistymisen jälkeen entisen luostarin läheisyyteen rakennettiin 1930-luvulla Pahkalammen rajavartioasema. Vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksen jälkeen molemmat entiset luostarit jäivät luovutetulle alueelle.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]