Paavo Pajula
Paavo Päiviö Pajula (13. syyskuuta 1878 Lohtaja – 23. huhtikuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen juristi. Hän toimi lähettiläänä Kööpenhaminassa ja sai Helsingin yliopiston lakitieteen kunniatohtorin arvon 1955.[1][2]
Pajulan vanhemmat olivat pastori Lauri Vihtori Pajula (ent. Widbom) ja Fanny Johanna Maria Haake. Hän pääsi ylioppilaaksi 1896 Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1900. Pajula suoritti yleisen oikeustutkinnon 1905, valmistui molempien oikeuksien lisensiaatiksi 1905 ja sai varatuomarin arvon 1907.[2]
Pajula toimi aluksi asianajajana 1906–1907 ja 1917–1919 sekä välillä Sortavalan pormestarina 1907–1917. Hän oli ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1919 alkaen. Pajula oli 1920–1921 suomalais-venäläisen selvityskomissionin sihteerinä, Tarton rauhanvaltuuskunnan sihteerinä vuonna 1920 sekä suomalais-venäläisen sekakomitean suomalaisen valtuuskunnan sihteerinä 1921–1923. Tämän jälkeen Pajula toimi Pietarin pääkonsulaatin viraston sihteerinä 1923–1927 ja ulkoasiainministeriön jaostosihteerinä 1928. Vuonna 1931 hänestä tuli ulkoministeriön kauppapoliittisten asiain jaoston päällikkö ja 1933 apulaisosastopäällikkö. Vuonna 1937 hänet nimitettiin tasavallan presidentin kanslian kansliapäälliköksi. Lisäksi Pajula toimi Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajakomitean suomalaisen valtuuskunnan puheenjohtajana vuodesta 1932 alkaen ja Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan hallituksen sihteerinä vuodesta 1933. Pajula toimi viimeksi lähettiläänä Kööpenhaminassa 1939–1945. Hän sai lakitieteen kunniatohtorin arvon 1955. Hän osallistui myös heimosotiin kuuluneeseen Aunuksen retkeen vuonna 1919 ja toimi Aunuksen väliaikaisen hoitokunnan jäsenenä.[2]
Pajula oli naimisissa vuodesta 1909 Aleksandra Naemi Nathalia Bergin kanssa.[3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Venäjän kauppa ja kauppapolitiikka neuvostovallan aikana, WSOY, 1925
- Sortavalan Berg-suku, Tekijä, Helsinki 1947
- Ensimmäinen lainsuomennos. Lisiä suomalaisen lakikielen varhaishistoriaan, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1955
- Suomalaisen lakikielen historia pääpiirteittäin, WSOY, 1960
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, palsta 846
- ↑ a b c Merkkipäiviä 60 vuotta, Aamulehti, 13.09.1938, nro 246, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ PAJULA Paavo Päiviö. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uusi Kööpenhaminan-lähettiläämme Helsingin kodissaan, Kuva, 01.03.1939, nro 5, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||
