Paajala
| Paajala | |
|---|---|
| Osoite | Paajalantie 140, Joroinen |
| Sijainti | Kotkatlahti, Joroinen |
| Koordinaatit | |
 |
|
Paajala eli Paajalan kartano, Örnevik tai Kotkalahti on Joroisten Kotkatlahdessa, Frugårdin kartanon lähistöllä sijaitseva kartano.[1] Kartano kuuluu osana Joroisten kartanoiden muodostamaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen kohteeseen.[2]
Nuijasodan aikana Kotkatlahden kylä oli Savon talonpoikien päämaja, jonne koottiin noin 200 miestä. Klaus Flemingin nihdit hajottivat miesjoukon tammikuussa 1597, ja tekivät siitä päämajansa.[3]
Ratsumestari Nils Groth sai Paajalan pienen talon 1659 ratsupalvelusta vastaan.[1] Hän hankki myös neljä muuta Kotkatlahden taloa itselleen 1650-luvun lopulla. Groth osallistui menestyksekkäästi Ruotsin kuninkaiden Kaarle X Kustaan ja Kaarle XI:n käymiin sotiin. Lundin taistelun (1677) jälkeen Groth aateloitiin nimellä Grotenfelt. Hän osallistui rakuunoineen Kaarle XII:n sotatoimiin vielä Suuressa Pohjan sodassa. Sairastuttuaan kahakoissa Grotenfelt palasi kotiinsa, jossa kuoli 1703.[3]
Kartanon nimi Paajala tulee tilan 1500- ja 1600-luvuilla omistaneista Paajasista. 1600-luvun lopulla, viimeistään vuonna 1690 kartanoa ryhdyttiin kutsumaan Örnevikiksi sen sijaintipaikan Kotkatlahden kylän ruotsinnoksena. Kartano on Grotenfeltin suvun kantatila.[1][3]
Kartanon nykyinen päärakennus on empiretyylinen pitkänurkkatalo. Se on siirretty nykypaikalleen 1830-luvulla. Rakennusta jatkettiin myös samassa yhteydessä. Pihapiirin hirsinen väentupa on vuodelta 1874.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Paajala, Örnevik Herrasväen asuinpaikat – Etelä-Savon kartanot ja kartanoiksi kutsutut : Joroinen. Mikkelin kirjasto. Viitattu 30.4.2017 ja 16.9.2019.
- ↑ Joroisten kartanot Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, rky.fi. Museovirasto. Viitattu 16.9.2019.
- ↑ a b c C. J. Gradberg (teksti), Kai Dahl (valokuvat): Suomen kartanoita, s. 180–183 (Kotkalahti ja Järvikylä). Suomentanut Irma Savolainen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1989. ISBN 951-1-10774-7 (sid.). (suomeksi)