Pöytyän kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pöytyän kirkko
Pöytis kyrka
Kirkko kesällä 2011.
Kirkko kesällä 2011.
Sijainti Turuntie 1163, Pöytyä
Koordinaatit 60°45′39.5″N, 022°38′40.2″E
Seurakunta Pöytyän seurakunta
Rakentamisvuosi 1793
Suunnittelija Carl Christoffer Gjörwell nuorempi
Materiaali puu
Istumapaikkoja 750
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pöytyän kirkko (ruots. Pöytis kyrka) on Pöytyän seurakunnan kirkko Pöytyällä Varsinais-Suomessa. Kirkon rakentaja oli Mikael Piimänen ja suunnittelija Carl Christoffer Gjörwell. Rakennus valmistui 1793.[1]

Kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisätiloiltaan kirkko on uusgoottilaista eli nikkarityyliä.
Alttaritaulu on Johan Zacharias Blackstadiuksen työ vuodelta 1849.

Pöytyän puukirkko on tyypiltään länsitornillinen pitkäkirkko. Sen täyskorkeat kylkiäiset avautuvat kirkkosaliin. Tornin yläosan Piimänen rakensi oman mallinsa mukaisena Gjörwellin suunnitelmista poiketen. Itäpäädyssä oleva sakaristo on muuta kirkkoa hieman leveämpi ja korkeampi, kuten myös tornin alla oleva osa.[2]

Kirkon valmistumisen aikaan pyhätöt oli tapana nimetä hallitsijan mukaan, Pöytyän kirkko omistettiin silloin vasta 14-vuotiaalle Kustaa IV Aadolfille. Tästä on muistotaulu kirkon ulkoseinässä pääoven yläpuolella.[3]

Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon sisätilojen tyyli on muuttunut huomattavasti. Vuonna 1825 kirkon ikkunoita suurennettiin. Sisätilat muuttuivat uusgoottilaisen tyylin mukaisiksi korjauksissa vuosina 1886–1888. Näitä niin sanotun nikkarityylin koristeita karsittiin raskaalla kädellä arkkitehti Toivo Paatelan suunnittelemassa korjauksessa, joka toteutettiin vuosina 1937–1938. Korjauksen yhteydessä kirkkoon saatiin sähkövalo ja keskuslämmitys. Viimeisin iso korjaus oli vuonna 1980, suunnittelijana oli arkkitehti Eero Raatikainen. Korjauksen myötä kirkko palautui sisäpuoleltaan takaisin uusgoottilaiseen tyyliin. Kirkossa on tilaa noin 750 henkilölle.[3]

Kaksiosainen Johan Zacharias Blackstadiuksen maalaama alttaritaulu on vuodelta 1849. Yläosa esittää Kristusta ristillä ja alaosa Pyhän ehtoollisen asettamista. Kirkon edellinen alttaritaulu kuvasi samoja aiheita, taulu myytiin Oripään seurakunnalle 1849.[4]

Kaikki kirkossa olleet urut ovat olleet Kangasalan urkutehtaan rakentamia. Ensimmäiset olivat vuodelta 1883 ja rakennettu Bror Axel Thulén kaudella. Toiset urut rakennettiin Martti Tulenheimon ollessa urkutehtaan johtajana. Nykyiset urut ovat viimeiset Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut (valmistusnumero 1039), ne ovat vuodelta 1983 ja 21-äänikertaiset.[3]

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautausmaa ympäröi kirkkoa joka puolelta. Sankarimuistomerkki on pöytyäläissyntyisen kuvanveistäjä Aarre Aaltosen työ, kuten myös kirkon edessä Vanhan Tampereentien puolella oleva Raivaaja-patsas, joka on pystytetty 1966. Pöytyälläkin pappina olleen Fredrik Gabriel Hedbergn muistokivi on kirkon seinustalla, toinen pöytyäläispappi Antti Lizelius sai muistokiven Kyröntien toiselle puolelle vanhan kirkkomaan aitauksen viereen.[5]

Kirkkoympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoympäristöön liittyy vanha kirkkotarha nykyisen kirkon pohjoispuolella, Pöytyän keskiaikaisella kirkonpaikalla, missä aiemmin sijaitsi vuonna 1805 purettu keskiaikainen Pöytyän sakaristo. Vanhaa kirkkotarhaa ympäröi harvinainen katettu hirsiaita, jossa on kaksi pyramidikattoista porttirakennusta 1700-luvulta. Kirkon pohjoispuolella on entisen kirkkoherranpappilan kaksikerroksinen, uusklassistinen rakennus vuodelta 1802. Kirkonmäen kohteisiin kuuluu myös lainamakasiini 1700-luvulta sekä Aino Aallon[6] Alvar Aallon toimistossa 1930-luvulla suunnittelema seurakuntatalo.[2][7] Kokonaisuutena kirkosta ja sen ympäristöstä muodostuva Pöytyän kirkkoympäristö on yksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[7]

Kuvia kirkkoympäristöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taiteen pikkujättiläinen, s. 548. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16447-X.
  2. a b Pöytyän kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  3. a b c Pöytyän kirkko Pöytyän seurakunta. Viitattu 17.3.2015.
  4. Ylönen, Aulikki: Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865, s. 740. Helsinki: Pöytyän, Yläneen ja Oripään historiatoimikunta, 1969.
  5. Pöytyän kirkko (Internet Archivessa, tallennettu 20.2.2015) Pöytyän seurakunta. Arkistoitu 11.3.2014. Viitattu 17.3.2015.
  6. Heporauta, Arne & Hipeli, Mia & Launonen, Marjaana & Mikonranta, Kaarina & Suominen-Kokkonen, Renja & Kinnunen, Ulla (toim.): Aino Aalto, s. 64. Alvar Aalto Säätiö, Alvar Aalto -museo, 2004. ISBN 952-5371-19-0.
  7. a b Pöytyän kirkkoympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]