Pöytä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alvar Aallon 1930-luvulta saakka tuotannossa ollut pöytä.
Varastointia varten kokoontaittuva pihapöytä.

Pöytä on huonekalu, yleensä vaakasuora taso, joka on korotettu lattiasta jalkojen tai muun tukirakenteen avulla.[1]

Pöytää käytetään työskentelyalustana muun muassa syödessä (ruokapöytä) ja muissa käsin ja istuen tehtävissä toiminnoissa. Pöydän korkeus on tällöin noin 70–80 cm.[2] Seisomatyötä tehtäessä tai korkean jakkaran ääressä istuttaessa pöydän tai muun työtason korkeus on noin 90–100 cm.

Teollisuudessa ja muussa ammattikäytössä pöydäksi voidaan kutsua mitä tahansa kalustetta, joka mahdollistaa käsillä tehtävän työn kumartelematta tai kurottelematta joko seisten tai istuen (esim. kokoonpanopöytä, pakkauspöytä). Parhaan ergonomian saavuttamiseksi ne ovat usein monipuolisesti säädettäviä ja eri tehtäviä varten helposti muunneltavia. Tukevarakenteista, usein seinään tai lattiaan kiinnitettyä työpöytää, johon jokin työkone tai työstettävä kappale voidaan tukevasti kiinnittää työskentelyn ajaksi, kutsutaan penkiksi (esim. höyläpenkki, sorvipenkki).[3]

Erilaisia pöytiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ruokapöytä, joka voi olla osa samantyylisistä tuoleista, senkeistä, vitriineistä ym. ruokasalin kalusteista muodostuvaa ruokailuryhmää[4]
    • sarana- eli klaffipöytä, pienempään tilaan taittuva ja eri kokoihin muuntuva ruokapöytä
    • jatkettava pöytä, jonka pöytälevy liukuu keskeltä auki irrallisen jatkolevyn kiinnittämiseksi
  • työpöytä, eri ammattien tai tehtävien tarpeisiin kehitetty työskentelytaso, kuten:
    • Kirjoituspöytä, käsin kirjoittamista, tietokoneella työskentelyä ja muuta toimistotyötä varten. Kirjoituspöydissä on yleensä laatikoita, joissa voi säilyttää toimistotarvikkeita ja papereita sekä pieniä esineitä.
    • kaltevatasoinen piirustuspöytä tekniseen ja muuhun ammattipiirtämiseen
    • pulpetti, suora- tai kaltevatasoinen koululaisen työpöytä, johon aiemmin liittyi kiinteä istuin ja säilytyslokero pöytäkannen alla
    • vauvan hoitopöytä vaippojenvaihtoon yms.
    • lääkärin tutkimuspöytä, pehmustettu, säädettävä kaluste, jossa potilas istuu tai makaa
    • työstöpenkki, tukeva, seisomakorkuinen pöytä puun- tai metallintyöstöön ja työstökoneiden kiinnittämiseen
    • kokoonpanopöytä, joka muuntuu erilaisten teollisuustuotteiden kokoonpanoon ja tarjoaa helppopääsyistä säilytystilaa kokoonpanossa tarvittaville osille ja työkaluille
  • yöpöytä, lasku- ja säilytystaso vuoteen vieressä
  • sohvapöytä, matala pöytä sohvan tai nojatuolin vieressä
  • sivupöytä esimerkiksi ruokasalissa tarjoilua helpottamaan
  • pikkupöytä, esimerkiksi pöytävalaisimen tai kukkamaljakon alla käytettävä pieni pöytä
  • Neuvottelu- tai kokouspöytä, joka voi olla ruokapöydän kaltainen tavallinen pöytä tai hyvinkin suuri U-tai O-kirjaimen muotoinen kokonaisuus tarvittavan henkilömäärän ja neuvottelutilan koon mukaan. Se voi olla varustettu pistorasioin ja muin mobiililaitteiden vaatimin liitäntämahdollisuuksin sekä mikrofonein ym. kokousteknisin laittein.
  • puhelinpöytä
  • erilaiset pelipöydät, jotka on suunniteltu ja varustettu korttipelien, šakin, ruletin tms. pelaamiseen
  • säänkestävä puutarha- eli pihapöytä, jonka keskellä voi olla reikä päivänvarjoa varten.
    • piknikpöytä esimerkiksi teiden levähdyspaikoilla: kaksi penkkiä ja pöytä ovat yhtä kappaletta puu- tai putkirungon yhdistämänä

Pöytien perinteinen materiaali on massiivipuu, liimapuu tai erilaiset viilutetut puulevyt, kuten vaneri. Pöydänjalat voivat olla puun sijasta metallia. Puisen pöydänkannen pinnoitteena voi olla lakka, öljy, vaha, maali, melamiini tai laminaatti.[4] Pöydänkantena eli ylätasona voidaan käyttää myös kivi- tai lasilevyä. Etenkin pihapöydät ja muut ulkokalusteet valmistetaan usein kokonaan muovista. Muita pihapöytien materiaaleja ovat massiivimäntyinen lahosuojattu liimalevy, trooppiset puulajit tai metallit.[4]

Pöydänpinnan suojana ja somisteena voidaan käyttää pöytäliinaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakusana pöytä, Nykysuomen sanakirja 4 (O–R) s. 598. Neljästoista painos, WSOY 1996. ISBN 951-0-18261-3.
  2. Könkkölä Maija, Esteetön asuinrakennus, Invalidiliitto, RT-Print Oy, Pieksämäki 2003, s. 23, ks. Mujunen, Virve: Ikääntyminen ja sen tuomat haasteet asumisessa, s. 21. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Muotoilun koulutusohjelma, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.7.2014).
  3. Hakusana penkki, Nykysuomen sanakirja 4 (O–R) s. 598. Neljästoista painos, WSOY 1996. ISBN 951-0-18261-3.
  4. a b c Olavi Isomäki, Hannu Koponen: Puutuoteprosessit: Kotihuonekalut: Pöydät, Opetushallitus 20.9.2004. Viitattu 29.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]