Outokummun–Juojärven rautatie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Outokummun–Juojärven rautatie
Perustiedot
Reitti Outokummun kaivos – Pitkälahden satama
Rakennettu 1918
Lakkautettu 1955
Purettu 1955
Liikenne

Liikenne oli pääasiassa Outokummun kaivoksen tarpeisiin sidottua tavaraliikennettä, sekä rajoitettua henkilöliikennettä.

Tekniset tiedot
Pituus 12,5 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 750 mm
Sähköistys ei

Outokummun–Juojärven rautatie eli Pitkälahden rata rakennettiin vuonna 1918 Outokummun kuparikaivoksen tarpeita varten. Rata alkoi Outokummun kaivokselta ja päättyi Pitkälahden satamaan Juojärven rannalla. Radan pituus oli 12,5 kilometriä ja sillä oli sivuraiteita 6 kilometriä. Raideleveys oli 750 mm, eli rata oli kapearaiteinen.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radan kolme ensimmäistä höyryveturia olivat venäläisiä tenderivetureita ja ne saatiin lakkautetulta Pitäjänmäen kenttäradalta, samoin kiskotus, vaihteet ja osa hiekkavaunuista. Myöhemmin radalle saatiin kaksi höyryveturia lisää; hiukan ennen sotaa ostettiin Lokomo Oy:ltä linja-auton mallinen moottorivaunu työläis- ja koululaiskuljetuksia varten. Moottorivaunu poistettiin käytöstä ja romutettiin vuonna 1943 kun dieselpolttoaineen saanti siviilikäyttöön loppui ja vaunu olisi tarvinnut joka tapauksessa peruskorjausta.

Sodan jälkeen radalle saatiin kolmekin moottoriveturia, joista yksi tehtiin itse omalla konepajalla Sisu-kuorma-auton moottorista ja moottoriveturin alustasta. Radalle ilmestyi kesäkäyttöön tiettävästi maamme ensimmäinen yleisen liikenteen avomatkustajavaunu.

Vuonna 1953 hankittiin Move4-moottoriveturi tukemaan jo iäkästä ja raihnaiseksi käyvää höyrykalustoa. Myös omatekoiseen Sisu-veturiin vaihdettiin dieselmoottori loppuun kuluneen bensiinikoneen tilalle. Veturi romutettiin muun kaluston mukana 1950-luvun lopuilla.

Täälläkin sotakorvaustarkastajat kävivät - ja poistuivat tyhjin toimin.

Radalla kuljetettiin malmia Outokummun kaivokselta Pitkälahden satamaan, mistä se kuljetettiin vesitse proomuilla Kuopioon ja Varkauteen, ja sieltä edelleen Saksaan jalostettavaksi. Outokummusta louhittiin myös kuparipitoista rikkikiisua, jota myytiin kotimaiselle teollisuudelle.

Toiseen suuntaan radalla kuljetettiin halkoja ja turvetta kaivoksen voimalaitokselle sekä selluloosa- ja rikkihappotehtailta tulevaa pasutusjätettä. Radalla oli myös henkilöliikennettä.

Radalla oli Outokummun päässä kääntöpöytä ja Juojärven satamassa kolmioraide eli siellä veturi oli pääsääntöisesti oikein päin. Moottorikalustolla se oli jäähdytyksen vuoksi jopa ehdoton edellytys, höyryvetureilla saatettiin varsinkin lyhyillä tarkastusmatkoilla ajaa takaperinkin, joskin niilläkin sitä vältettiin, koska pääosa vetureista oli tenderimallia, jonka takaperin ajo on hankalaa.

Yleinen liikenne loppui keväällä 1954 ja kiskotuksen purkujuna kulki 17.8.1955 Juojärveltä Outokumpuun. Ratapenkasta tehtiin yleinen tie, OJR:n kalustosta ei ole mitään jäljellä.

Veturitallit ja niiden kääntöpöytä jäivät jäljelle, koska niitä käytettiin kaivosten sisäisessä kapearaideliikenteessä. Kaivoksen junakalusto oli aktiivikäytössä vuoteen 1984, jolloin valmistui Kaasilan vinotunneli ja kuljetuksissa alettiin käyttämään kumipyöräkalustoa.

Tätä liikennettä harjoitettiin yksinomaan 750 mm sähkö- ja moottorivetureilla, joista on säilynyt kaksi sähkö- ja kolme moottoriveturia kaikkiaan noin neljästäkymmenestä.

Liikenteen loppuajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion rakentaman leveäraiteisen JoensuuOutokumpu -rataosan valmistuttua 1928 malmin ja pasutusjätteen kuljetukset siirtyivät kokonaan Valtionrautateille.

Pitkälahden radalla jatkettiin halkojen ja turpeen kuljetusta ja henkilöliikennettä aina vuoteen 1955 saakka, jolloin rata suljettiin ja purettiin.

Sisäistä liikennettä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapearaiteinen liikenne jatkui moottori- ja sähköveturien voimin aina vuoteen 1984 kaivosten sisäisenä,kaasilan vinotunneli valmistui ja junien käyttö väheni kuljetuksessa 1989 kunnes Keretin kaivos lopulta suljettiin malmioiden ehtyessä. Veturi-, vaunu- ja kiskoilla liikkuva työkonekalusto jäi kaivosalueelle odottamaan tulevaisuuttaan.

Museorautatie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2003 alussa perustettiin Outokummun Kaivosrautatieyhdistys ja seuraavaksi rakennettiin uutta rataa ja kunnostettiin kalustoa.

2. heinäkuuta 2005 rata avattiin liikenteelle. Vuosi 2006 oli ensimmäinen kokonainen ajokausi ja kesällä 2007 rata olikin käytössä koko mitassaan, eli enää ei lähtö tapahtunut aiempien vuosien tapaan veturitallilta, vaan nyt lähdettiin liikkeelle Kaivosmuseon edustalta.Nykyään rataa on lyhennetty ei lähde enää korjauspajan edestä vaan lastenkaivoksen kohdalla on radan päätepiste. Jossa on nykyään vanhoja rautatie vaunuja näytillä.

Radan kalusto kuuluu pääasiassa Kaivosmuseolle, paitsi yhdistys on rakentanut itse yhden omistamansa vaunun; kalustosta on tehty käyttöoikeussopimus. Radalla on kaksi dieselveturia GIA kaivosveturi ja Valmet Move " Karttunen" , kaksi katettua matkustajavaunua ja painona vanha Kaivosveturi move keulalla. Lisäksi käytettävissä on muuta pienempää kalustoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toimittajat): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3.
  • Outokummun Kaivosrautatieyhdistys ry:n tiedotus

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]