Otto I Suuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otto I Suuri

Otto I Suuri (23. marraskuuta 912, Wallhausen lähellä Sangerhausenia – 7. toukokuuta 973, Memlebenin keisarin palatsissa lähellä Naumburg an der Saalea) oli Saksin herttua. Vuonna 936 hän peri isältään Henrik I:ltä Saksan kuningaskunnan. Kaarle Suuren traditiota noudattaen hänet kruunattiin Aachenissa (Itäfrankkien kuningaskunnan) Saksan kuninkaaksi ja vuonna 962 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi.

Hallitsijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otto I oli luonteeltaan isäänsä Henrikiä äkkipikaisempi ja hallitsijana kunnianhimoisempi. Hän teki kuninkaan velvollisuutensa ketään säästämättä ja rankaisi usein myös niitä ylhäisiä henkilöitä, joiden tekoja olisi ollut viisaampi katsoa läpi sormien. Aggressiivisen hallintansa takia hän koki myös suuria poliittisia takaiskuja. Hän ei saanut kuitenkaan vihamiehiä, sillä ei suuripiirteisenä henkilönä kantanut kaunaa vihamiehille sovintoon pääsyn jälkeen.

Taiteen saralla Otto I tuki voimakkaasti karolingisen renessanssitaiteen elvyttämistä, jonka johdosta hänen aikansa tyylisuunta on nimetty ottolaiseksi taiteeksi. Hänen aikanaan hänen nuorin veljensä, arkkipiispa Bruno, rahoitti St. Pantaleonin luostarikirkon rakennuttamisen karolingista perinnettä seuraten.[1]

Oton ensimmäinen aviopuoliso oli vuodesta 929 Editha (Edith), anglosaksien kuninkaan Aethelstanin sisarpuoli. Huomenlahjana Otto sai Edithalta Magdeburgin. Editha kuitenkin kuoli vuonna 946.

Otto joutui taistelemaan asemastaan omia sukulaisiaan, muita kantaherttuakuntia sekä piispoja vastaan. Otto voitti vastustajansa ja vakiinnutti valtansa Saksan kuninkaana.

Vuosina 951952 Otto I valloitti Lombardian, avioitui Italian edesmenneen kuninkaan lesken Adelheid Burgundilaisen kanssa. Avioliitolla hän laillisti asemansa Italian kuninkaana ja sai samalla Burgundin hallintaansa.

Lechfeldin taistelussa, lähellä Augsburgia, 10. elokuuta 955 Oton joukot voittivat unkarilaiset ja saivat päätökseen yli 50 vuotta jatkuneen unkarilaisten hävitysretket Keski-Eurooppaan. Voiton kunniaksi Otto perusti Merseburgin hiippakunnan. Lisäksi Otto alisti slaaviheimot idässä Oderille asti.

Toisella Italian-retkellään 961–965 Otto valloitti Rooman, avusti paavi Johannes XII:ta, joka palkkioksi avusta kruunasi Oton keisariksi. Otto puolestaan lupasi paaville suojella kristinuskoa. Näin Otosta tuli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan perustaja. Kolmannella Italian-retkellään 966–972 keisari Otto I valloitti Etelä-Italian.

Palattuaan Italiasta Otto I kuoli ruokamyrkytykseen palatsissaan Memlebenissä. Hänen hautansa on Magdeburgin tuomiokirkossa. Valtaistuimelle nousi Oton poika, Otto II Punainen.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto I Suuri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Honour, Hugh & Fleming, John: ”Euroopan keskiaika”, Maailman taiteen historia, s. 367. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1992. ISBN 951-1-16753-7.
Armoiries Saint-Empire bicéphale.svg
Edeltäjä:
Henrik I Linnustaja
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 962–973
Seuraaja:
Otto II