Orpokoti (elokuva)
| Orpokoti | |
|---|---|
| El Orfanato | |
 |
|
| Ohjaaja | Juan Antonio Bayona |
| Käsikirjoittaja | Sergio G. Sánchez |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Fernando Velázquez |
| Kuvaaja | Óscar Faura |
| Leikkaaja | Elena Ruiz |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Espanja |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä | Warner Bros. |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 105 min |
| Alkuperäiskieli | Espanja |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Orpokoti (El Orfanato) on Juan Antonio Bayonan ohjaama espanjalainen kauhuelokuva, jonka pääosissa on Belén Rueda, Fernando Cayo, Mabel Rivera, Roger Príncep ja Geraldine Chaplin. Elokuvan ensi-ilta oli Cannesin elokuvajuhlilla 20. toukokuuta 2007[1] ja se sai 14 Goya-ehdokkuutta.[2]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laura muuttaa poikansa Simónin ja miehensä Carlosin kanssa entiseen orpokotiin, jossa on itsekin elänyt. Talossa kuitenkin tuntuu kummittelevan, kuuluu narahduksia ja ovia sulkeutuu itsestään. Simón saa uusia mielikuvitusystäviä, joiden läsnäolo alkaa tuntua todellisemmalta. Mielikuvitusystävät ovat Lauran lapsuuden ystäviä, jotka elivät hänen kanssaan samaan aikaan orpokodissa. Kumma kyllä yksikään lapsista ei ole vanhentunut.
Eräänä päivänä oveen kolkuttaa vanha nainen, sosiaalityöntekijäksi ilmoittautuva Benigna Escobeda, joka on kiinnostunut Simónista ja kenties uudesta hoidosta Simónin sairauteen. Myöhemmin Laura yllättää naisen yöllä hiippailemasta pihavarastosta, mutta hän pakenee.
Simón leikkii mielikuvitusystäviensä kanssa aarteenetsintäleikkiä, ja löytää paperit, joissa kerrotaan hänen olevan adoptoitu ja sairastavan HIV:tä. Laura ja Simón riitelevät orpokodissa vammaisille lapsille järjestettyjen naamiaiskutsujen aikana, joiden aikana Simón katoaa, ja huppua päässään pitävä poika lukitsee Lauran kylpyhuoneeseen. Laura uskoo poikansa menneen piiloon rannan luolaan, josta häntä ei löydetä. Viranomaiset arvelevat jonkun siepanneen Simónin.
On kulunut yhdeksän kuukautta Simónin katoamisesta, eikä häntä olla vieläkään löydetty. Laura ja hänen miehensä Carlos asuvat edelleen entisessä orpokodissa.
Eräänä päivänä he ovat ajelulla ja pysähtyvät liikennevaloihin. Laura näkee ensimmäistä kertaa poikansa katoamisen jälkeen Benigna Escobedan, joka taluttaa lastenvaunuja. Nainen huomaa Lauran ja Carlosin ja kiirehtii suojatien yli, kunnes yllättäen auto ajaa hänen ylitseen. Nainen on mennyttä, mutta Laura löytää lastenvaunuista poikanuken, jolla on säkki päässään. Paljastuu että Benigna on ollut ennen orpokodissa työntekijänä, ja hänen oma poikansa Tomás asui siellä. Poika pidettiin eristyksissä muista, sillä hän oli syntymästä asti ollut poikkeavan näköinen, ja joutui käyttämään päässään huppua. Tomás kuoli, kun muut lapset veivät hänen huppunsa, jolloin hän piiloutui rannan luolaan, jossa hukkui nousuveden tullessa.
He kutsuvat taloon meedion, joka tuntee lasten läsnäolon. Laura yrittää kaikin keinoin saada lapsuudenystäviään esiin, mutta ei onnistu, kunnes hän leikkii lasten kanssa aarteenetsintäleikkiä, joka johdattaa hänet ulkovajaan, josta Laura löytää orpolasten jäännökset, jotka vanha nainen oli surmannut. Lauran mies saa tarpeekseen ja haluaa muuttaa pois. Hän yrittää saada vaimoaan mukaan, mutta Laura haluaa selvittää orpokodin salaisuuden. Laura pyytää itselleen kaksi päivää aikaa selvittääkseen itse poikansa kohtalon.
Lauran pelatessa peliä lasten kanssa, hän huomaa lapsen piiloutuvan komeroon ja menee hänen peräänsä. Hän menee komeroon, ja löytää salaoven, joka johtaa Tomásin asuinpaikkaan, pimeään huoneeseen kellariin, josta hän löytää poikansa kuolleena. Laura itse oli aiemmin poikaa etsiessään siirtänyt salaoven eteen raskaita rautatankoja ja näin tullut lukinneeksi pojan piilopaikkaansa. Laura tappaa itsensä lääkkeillä jäädäkseen Simónin ja muiden lasten luo ikuisesti. Lopuksi Lauran mies seisoo muistomerkillä, joka on omistettu muille orpokodin lapsille, Simónille ja Lauralle.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Belén Rueda | … | Laura |
| Geraldine Chaplin | … | Aurora |
| Fernando Cayo | … | Carlos |
| Mabel Rivera | … | Pilar |
| Roger Príncep | … | Simón |
| Montserrat Carulla | … | Benigna |
| Edgar Vivar | … | Balaban |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Joe Utichi: Cannes 07: The Orphanage. Review: Guillermo del Toro presents the best director Hollywood hasn't heard of. IGN. 24.5.2007. Viitattu 12.7.2015. (englanniksi)
- ↑ The Orphanage Awards AllMovie. Viitattu 12.7.2015. (englanniksi)