Optinen kierto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Optinen kierto on optinen vastine akustiselle kierrolle. Kierto tapahtuu, kun on olemassa silmukka esimerkiksi videokameran ja television tai videomonitorin välillä. Yksinkertainen esimerkki optisesta kierrosta on kahden peilin välillä heijastuva kuva.

Kameran eteen voidaan asettaa esimerkiksi palava kynttilä. Kamera tallentaa kynttilänvalon, joka vahvistetaan ja lähetetään kaapelia pitkin monitorille. Monitori projisoi näyttimensä sisällä tapahtuvan elektronisäteilyn. Tämän jälkeen kuva siirtyy monitorilta kameraan ja kamerasta takaisin monitoriin: Syntyy päättymätön silmukka.

Alkuperäinen valonlähde, tässä esimerkissä kynttilä, voidaan sammuttaa, mutta silmukka jatkaa kiertoaan. Joka kierroksella kuva kaksinkertaistuu ja interferoi itsensä kanssa. Sähköinen silmukka etenee lähes valonnopeudella. Koska elektronisuihku projisoi syntyvän kuvan monitorin sisällä fosforipisteille, kestää näiden syttyminen ja sammuminen jonkin aikaa. Tämän ansiosta ne ehtivät tallentua seuraavalle kierrokselle.

Syntyvä kuva muodostuu sen mukaan, kuinka kamera ja monitori on säädetty esimerkiksi valonvoimakkuuden, kontrastin, etäisyyden, kulman ja fysikaalisen tärinän suhteen. Yhdistämällä optiseen kiertoon musiikkia tai muita äänilähteitä voidaan vaikuttaa silmukan syntyprosessiin.

Tieteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laserteknologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpia tieteellisiä käyttötapoja optiselle kierrolle on lähes kaikissa laserlaitteissa käytettävä optinen resonaattori, joka koostuu kahdesta vastakkaisesta kaarevasta peilistä. 1990-luvun lopulla havaittiin, että niin kutsuttujen epävakaiden resonoitujen lasereiden tuottamat säteet ovat muodoltaan fraktaaleita [1].

Filosofiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas Hofstadter vertaa teoksessaan I Am a Strange Loop videokiertoa suoraan ihmisen mieleen ja tietoisuuteen.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet taiteilijat ovat käyttäneet optista kiertoa. Esimerkiksi Queen-yhtyeen Bohemian Rhapsody -levystä tehdyllä musiikkivideolla käytettynä efekti oli verrattavissa itsensä katselemiseen kahden peilin välissä.

Suomessakin televisiossa esitetyn brittiläisen Doctor Who -tieteisdraamasarjan alkutekstien yhteydessä käytettiin optista kiertoa vuosina 19631973.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]