Operaatio Ramadan
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Operaatio Ramadan oli Iranin heinäkuussa vuonna 1982 Basran lähellä tekemä yritys tunkeutua syvälle Irakiin ja kukistaa se. Kooltaan hyvin laaja hyökkäys oli yksi Irakin–Iranin sodan suurimpia taisteluja. Hyökkäys aiheutti suuria tappioita molemmille osapuolille, ja aloitti Iranin taisteleville armeijoille tuhoisten, loppujen lopuksi tuloksettomien, ihmisaaltohyökkäyksien sarjan Irakiin.
Iran oli ennen taistelua kyennyt ajamaan Irakin joukot pääosin maaperältään. Iranin hyökkäyksen tarkoituksena oli loppujen lopuksi vallata Basra ja raivata tietä marssille Bagdadiin. Tällöin hyökkäys pyrki Irakin lyömiseen[1]. Itse operaatiolla oli määrä vallata 1 600 km2 alue[2].
Vaikka jotkut upseerit vastustivat hyökkäystä syvälle Irakiin muun muassa siihen vedoten, että arabimaat kääntyisivät voimakkaasti Irania vastaan, sotainnostus voitti. Ennen hyökkäystä molemmat osapuolet tulittivat toisiaan jonkin aikaa tykeillä. Irak oli linnoittanut Basran seudun rintaman erittäin vahvasti ja tiesi Iranin hyökkäävän, koska siitä oli usein kerrottu Iranin radiossa[3].
Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
13. heinäkuuta 1982 Iranin linjoilla radiosta kuului seuraava viesti: Ya Saheb ez-Zaman! Ya Saheb ez-Zaman!, mikä tarkoittaa: ”Sinä poissaoleva imaami”. Se oli salakielellä käsky aloittaa hykkäys. Yli 10 000 Iranin Pasdaran- ja Basij-joukkojen jäsentä sekä kuusi vajaavahvuista vakinaisen armeijan divisioonaa tunkeutuivat rintamalinjalla. Iranin hyökkäävät joukko-osastot olivat muun muassa 16., 88., 92. panssaroidut divisioonat sekä 21. ja 77. jalkaväkidivisioonat.
Osin lapsisotilaista[4] koostuvat huonosti koulutetut Pasdaran/Basij-joukot vapaaehtoisjoukot kulkivat miinakenttiin[5] ja raivasivat tien auki Chieftain-panssareille. Näin iranilaiset murtautuivat Irakin puolustuslinjan läpi. Toisaalta Iranilla oli pulaa panssareista, ja sen joukoissa oli kevein singoin aseistettuja panssarintorjuntaryhmiä. Iranilaiset joutuivat lähitaisteluun Irakin joukkojen kanssa muun muassa heitellen kranaatteja Irakin panssareihin. 8. päivänä Iranin joukot olivat kyenneet etenemään noin 16 km[3] ja vallanneet monia siltoja. Nyt iranilaiset olivat osin saarroksissa irakilaisten pihdeissä.
Irakin vastaus tähän alussa menestyneeseen ihmisaaltohyökkäyksen oli muun muassa käyttää helikoptereita, joista muun muassa ammuttiin ohjuksia Iranin mekanisoidun jalkaväen asemiin. Irakin ”metsästysryhmissä” käyttämät helikopterit olivat tyyppiä Mi-25 ja Aerospatiale Gazelle ja niistä panssareita vastaan ammutut ohjukset tyyppiä Euromissile HOT. Irakin joukot pystyivät aseillaan aiheuttamaan asemiinsa kaivautuville iranilaiselle valtavat tappiot tekemällä iranilaisten joukkojen huollon ja keskittämisen vaikeaksi. Irakilaisten tappiot olivat myös suuret[3]. Irakilaiset käyttivät iranilaisia vastaan muun muassa kyynelkaasua.
Toinen vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
16. heinäkuuta Iranin joukot hyökkäsivät taas hieman pohjoisempana, onnistuen ajamaan Irakin joukot siellä kokonaan maaperältään. Lopulta iranilaiset etenivätkin kahdeksan kilometrin päähän Basrasta. Tällöin tosin hyökkääjien kolmella puolella odottavat Irakin joukot kykenivät panssareineen ja konekivääreineen pysäyttämään hyökkääjät. Suurin osa hyökkääjistä kuoli, joista vain osa jäi vangiksi. Samaan aikaan Irakin ja Iranin hävittäjälentokoneet kävivät keskenään ilmataisteluja.
Tulos ja arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolme samanlaista hyökkäystä Khorramshahr-Bagdadin tiellä epäonnistuivat samana vuonna. Kostoksi Irak hyökkäsi samana vuonna Iranin asemiin onnistuen palauttamaan Iranin aiemmin valtaamaa maaperää takaisin, kärsien hyvin suuria tappioita[6]
Operaatio Ramadan oli yksi suurimmista taisteluista toisen maailmansodan jälkeen[7]. Siinä kuoli 80 000, haavoittui 200 000 ja vangiksi jäi 45 000. Iranin kannalta operaatio Ramadan oli paha epäonnistuminen, jonka syinä oli muun muassa huono johtaminen, strategia[3], kalusto sekä koulutus. Irakin joukkojen alhaisesta taistelumoraalista huolimatta heillä oli Iranin joukkoja parempi aseistus, johto ja koulutus. Irak oli myös vuosia aiemmin huolellisesti varautunut Iranin mahdolliseen hyökkäykseen. Muun muassa sen sotilaat olivat rakentaneet maiden rajalle maavalleista, juoksuhaudoista, miinakentistä ja konekivääreistä koostuvia puolustusasemia.
Iran onnistui valtaamaan pienen määrän Irakin aluetta, mutta laajemmassa mitassa taistelu oli tulokseton. Vaikka Iran epäonnistuikin hyökkäyksessään, se jatkoi seuraavana vuosina operaatio Ramadanin tyyppisiä miesvoimaa ja kalustoa kuluttavia hyökkäyksiä menestymättä niissä yhtään sen paremmin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johnson, Robert: The Iran-Iraq War: Twentieth-century wars. Palgrave Macmillan, 2010. ISBN 9780230577749.
- Pollack Kenneth M.: Arabs at war: military effectiveness, 1948–1991. U of Nebraska Press, 2004. ISBN 9780803287839.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ THE FIRST GULF WAR (IRAN AND IRAQ AT WAR IN THE 1980s)
- ↑ IN THE NAME OF ALLAH (Arkistoitu – Internet Archive) Shalamcheh, Sajed Imposed War Official Website, Edited by: Parviz Mosalla Nejad, September 2006, ISBN: 964-6661-39-4
- ↑ a b c d Johnson 2011, s. 72.
- ↑ Johnson 2011, s. 73.
- ↑ Iran-Iraq War (1980–1988)
- ↑ Pollack, Arabs at War, 2002, s. 204–205.
- ↑ Iran-Iraq War 1980–1988 raqi Retreats, 1982–1984 History of Iran, Iran chamber society