Olof Mustelin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sven Olof Axel Mustelin (27. huhtikuuta 1924 Turku[1]14. helmikuuta 1999 Helsinki[2]) oli ylikirjastonhoitaja, joka sai professorin arvonimen.

Olof Mustelinin vanhemmat olivat diplomi-insinööri Bruno Magnus Mustelin ja Edit Helsingius ja puoliso vuodesta 1958 Kerstin Elisabet Westerlund. Mustelin tuli ylioppilaaksi 1942 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1948 ja lisensiaatiksi 1953. Filosofian tohtoreiksi hän väitteli 1959 tutkimuksella Studier i finländsk historieforskning 1809–1865. Mustelin oli Åbo Akademin kirjastovirkailija 1945–1955, amanuenssi 1955–1958, alikirjastonhoitaja 1951–1954, pohjoismaisen historin dosentti 1957–1966, aate- ja oppihistorian dosentti vuodesta 1966 ja kirjastotieteen ja informatiikan dosentti vuodesta 1980. Mustelin aloitti kirjastotieteen opetuksen Turussa. Korkeakoulun ylikirjastonhoitaja hän oli 1966–1980. Valtion humanistisen toimikunnan nuorempana tutkijana Mustelin toimi 1963–1966. Hän oli Finsk Tidskrift -aikakauskirjan päätoimittaja 1958–1968. Mustelin oli erittäin tuottelias kirjoittaja, joka julkaisi muun muassa useita elämäkertoja, kuten Nathanael Gerhard af Schulténista (1964), Hjalmar Neiglickistä (1966) ja Nils Ludvig Arppesta (1969), sekä historiikkeja. Hänen bibliografiansa 1942–1998 sisältää yhteensä 558 numeroa. Professorin arvonimen Mustelin sai vuonna 1982.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]