Hjalmar Neiglick

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hjalmar Neiglick.

Georg Hjalmar Garibaldi Neiglick, nimimerkit Arius ja Hj.N, (28. kesäkuuta 1860 Pietari3. marraskuuta 1889 Helsinki) oli suomalainen kokeellisen psykologian ja empiirisen filosofian uranuurtaja sekä teatteri- ja kirjallisuuskriitikko.

Neiglickin vanhemmat olivat pankinkomissaari Alexander Johan Neiglick ja Olivia Wilhelmina Tennberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Ruotsalaisesta normaalilyseosta 1879 ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi 1885 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1887. Hän opiskeli kokeellista psykologiaa Leipzigissä.

Neiglick toimi Helsingin yliopiston kokeellisen psykologian dosenttina 1887–1889 ja filosofian määräaikaisena professorina 1887–1889. Hän oli ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja 1887–1888 ja Uusmaalaisen osakunnan kuraattori 1888–1889.

Neiglick oli myös teatteri- ja kirjallisuuskriitikko Finsk Tidskrift ja Nya Pressen -lehdissä. Hän käytti nimimerkkejä Arius ja Hj.N. Vuonna 1883 hän puolusti sananvapautta nimimerkillä Arius julkaisemassaan kirjoituksessa, kun ruotsalainen luennoitsija Carl von Bergen oli pitänyt Helsingissä esitelmän ”tulevaisuuden kristinuskosta” ja joutunut sen vuoksi joidenkin vanhoillisten yliopiston opettajien hyökkäyksen kohteeksi.

Neiglick oli naimisissa vuodesta 1888 Helena Kristina Lupanderin kanssa. Heidän tyttärensä oli taide- ja ikonimaalari Martha Neiglick-Platonoff (1889–1964).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zur Psychophysik des Lichtsinns. Väitöskirja. Engelmann. 1887. (saksaksi)
  • Nya teaterns repertoar under spelåret 1884–85, 1888–89. Helsingfors: 1891. (ruotsiksi)
  • Valda uppsatser. Med en inledning af Werner Söderhjelm. Utgifna af Henning Söderhjelm. Helsingfors: Söderström. 1916. (ruotsiksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]