Olli Lounasmaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Olli Viktor Lounasmaa (20. elokuuta 1930 Turku27. joulukuuta 2002 Goa, Intia) oli suomalainen fyysikko ja akateemikko.

Lounasmaa perusti TKK:n Kylmälaboratorion vuonna 1965 ja toimi vuoteen 1996 sen johtajana. Hänen johdollaan kylmälaboratoriossa tehtiin Helium-3:n suprajuoksevuuden todentaminen vuonna 1973 ja laboratorio mainetta ytimien magneettisen järjestäytymisen tutkimisessa sekä aivojen magnetoenkefalografiassa. Näiden tutkimusten sivutuotteena laboratorio teki useita kylmyyden maailmanennätyksiä. Lounasmaa palkittiin tieteellisestä työstään useilla palkinnoilla. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1997.[1] Lounasmaata pidetään Suomen kansainvälisesti tunnetuimpana fyysikkona.[2]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lounasmaa suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1953 ja filosofian tohtorin tutkinnon Oxfordin yliopistossa vuonna 1958. Tämän jälkeen hän työskenteli Argonne National Laboratoryn tutkijana. Vuonna 1965 Lounasmaa nimitettiin Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan professoriksi.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olli Lounasmaa oli Albert von Hellensin (1879-1950) tyttären Inki Lounasmaan (1905-1990) poika. Lounasmaa oli naimisissa filosofian maisteri Inkeri Lounasmaan kanssa ja heillä on kaksi tytärtä [3] neurologi Kiti Müller (s. 1954 ja Marja s. 1956. [2] Lounasmaa kuoli sydänkohtaukseen ollessaan lomamatkalla Goalla vaimonsa ja kahden lapsenlapsensa kanssa. [1]

Palkintoja ja kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Riitta Hari, Matti Krusius, Mikko Paalanen ja Peter Berglund: Obituary (muistokirjoitus) 2002. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
  2. a b Simo Jaakkola: Kylmä laboratorio, kuuma päällikkö. (arvio muistelmista) Helsingin Sanomat, 25.3.2008. osasto Tiede: Artikkelin verkkoversio.
  3. Olli V. Lounasmaa: Curriculum vitae elokuu 2002. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
  4. http://ufn.ru/ru/articles/1994/12/d/

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli V. Lounasmaa (toim. Kiti Müller): Täällä ei näperrellä! Kylmäfyysikon kuumat paikat, Suomen tiedeseura 2008 (511 s.)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.