Olli Lounasmaa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli Lounasmaa
Olli-Lounasmaa.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 20. elokuuta 1930
Turku
Kuollut 27. joulukuuta 2002 (72 vuotta)
Goa, Intia
Koulutus ja ura
Tutkinnot Oxfordin yliopisto
Instituutti Teknillinen korkeakoulu

Olli Viktor Lounasmaa (20. elokuuta 1930 Turku27. joulukuuta 2002 Goa, Intia) oli suomalainen fyysikko ja akateemikko.[1]

Lounasmaa perusti Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratorion vuonna 1965 ja toimi vuoteen 1996 sen johtajana. Hänen johdollaan kylmälaboratoriossa tehtiin Helium-3:n suprajuoksevuuden todentaminen vuonna 1973 ja laboratorio sai mainetta ytimien magneettisen järjestäytymisen tutkimisessa sekä aivojen magnetoenkefalografiassa. Näiden tutkimusten sivutuotteena laboratorio teki useita kylmyyden maailmanennätyksiä. Lounasmaa palkittiin tieteellisestä työstään useilla palkinnoilla. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1997.[2] Lounasmaata pidetään Suomen kansainvälisesti tunnetuimpana fyysikkona.[3]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lounasmaa suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1953 ja filosofian tohtorin tutkinnon Oxfordin yliopistossa vuonna 1958. Tämän jälkeen hän työskenteli Argonne National Laboratoryn tutkijana. Vuonna 1965 Lounasmaa nimitettiin Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan professoriksi.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olli Lounasmaa oli Albert von Hellensin (1879–1950) tyttären Inki Lounasmaan (1905–1990) poika. Lounasmaa oli naimisissa Inkeri Lounasmaan kanssa, ja heillä on kaksi tytärtä: edunvalvontajohtaja Marja Lounasmaa[4] ja neurologi Kiti Müller (s. 1954).[3] Lounasmaa kuoli sydänkohtaukseen ollessaan lomamatkalla Goassa vaimonsa ja kahden lapsenlapsensa kanssa.[2]

Palkintoja ja kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 411–412. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. a b Hari, Riitta – Krusius, Paalanen, Mikko – Berglund, Peter: Obituary. (Muistokirjoitus.) 2002. Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
  3. a b Simo Jaakkola: Kylmä laboratorio, kuuma päällikkö. (Arvio muistelmista.) Helsingin Sanomat, 25.3.2008. Artikkelin verkkoversio.
  4. Lounasmaa, Olli V.: Curriculum vitae. elokuu 2002. Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
  5. http://ufn.ru/ru/articles/1994/12/d/

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lounasmaa, Olli V.: Täällä ei näperrellä! Kylmäfyysikon kuumat paikat. Toimittanut Kiti Müller. Suomen tiedeseura 2008.
  • Markkanen, Tapio: ”Lounasmaa, Olli (1930–2002)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 298–299. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]