Oleg Makarov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Oleg Makarov

Oleg Grigorjevitš Makarov (ven. Олег Григорьевич Макаров, 6. tammikuuta 1933 Udomljassa, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa28. toukokuuta 2003 Moskovassa, Venäjällä) oli neuvostoliittolainen insinööri ja kosmonautti.

Oleg Makarov valmistui insinööriksi moskovalaisesta Bauman-instituutista vuonna 1957. Hän pääsi Vostok-avaruusaluksen suunnitteluinsinööriksi. Hän osallistui myös Saljut-avaruusaseman suunnitteluun. Vuonna 1966 hänet valittiin kosmonauttikoulutukseen. Hän kuuluin niihin kosmonautteihin, jotka koulutettiin Neuvostoliiton suunnittelemaa Kuu-lentoa varten.

Vuonna 1973 Makarov lensi ensi kerran avaruuteen, aluksena oli Sojuz 12. Vuonna 1975 hän oli valmis Sojuz 18-1 -lennolle, jonka laukaisu jäi ballistiseksi lennoksi. Vuonna 1978 Makarov lensi Saljut 6 -avaruusasemalle Sojuz 27 -aluksella palaten Sojuz 26 -aluksella. Viimeisen avaruuslennon hän teki vuonna 1980, kun hän oli osa Saljut 6:n yhdeksättä miehistöä, avaruusalus oli Sojuz T-3. Kaikkiaan hän oli avaruudessa 21 vuorokautta.

4. huhtikuuta 1986 Makarov erosi kosmonauttijoukoista. Hänestä tuli NPO Energijan (nykyinen Energija) tekninen johtaja. Hän osallistui Mir-avaruusaseman ja Buran-avaruussukkulan suunnitteluun.

Makarov kuoli vuonna 2003 sydänkohtaukseen. Hän oli naimisissa ja perheessä on kaksi lasta.

Oleg Makarov sai kahdesti Neuvostoliiton sankari -mitalin ja neljä kertaa Leninin kunniamerkin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]