OSIRIS-REx

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
OSIRIS-REx

OSIRIS-REx (Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, Security, Regolith Explorer) on NASAn avaruusluotain, jonka tarkoitus on tutkia erästä Maan lähiasteroidia nimeltään Bennu (1999 RQ36), ja tuoda takaisin Maahan näyte asteroidin pinnasta. Tärkeimpiin tutkimustavoitteisiin kuuluu kartoittaa ja analysoida Bennun pintaa ja verrata tuloksia Maasta käsin tehtyihin mittauksiin sekä mitata Auringon säteilyn eli Jarkowski-ilmiön vaikutusta Bennun rataan[1]. Onnistuessaan luotain on Yhdysvaltain ensimmäinen asteroidin pinnasta näytteen noutanut luotain.

Luotain laukaistiin Suomen aikaa aamuyöllä 9. syyskuuta 2016 Kennedyn avaruuskeskuksesta. Luotaimen on tarkoitus saavuttaa Bennu vuonna 2018, tutkia asteroidia sen kiertoradalta noin 5 kilometrin etäisyydeltä kolmen vuoden ajan, ja ottaa enimmillään 2 kilogramman kokoinen näyte pinnasta, kun sopiva paikka on löydetty tarkempien tutkimusten avulla. Luotain lähtee paluumatkalle vuonna 2021 ja palauttaa näytekapselin Maahan vuonna 2023[2].

Avaruusohjelman budjetti on noin 800 miljoonaa dollaria, johon ei kuulu luotaimen matkaan lähettänyttä Atlas V -rakettia, jonka budjetti on noin 183,5 miljoonaa dollaria[3]. Rahoitus myönnettiin keväällä 2011[4]. OSIRIS-REx on osa NASAn New Frontiers -ohjelmaa Juno ja New Horizons -ohjelmien lisäksi. Projektin päätutkija on Dante Lauretta Arizonan yliopistosta.

Bennu valikoitui kohteeksi, koska se luokitellaan mahdollisesti vaaralliseksi asteroidiksi. Vuosien 2169 ja 2199 sen törmäystodennäköisyys on 0.071% eli yksi 1408:stä[5]. Lisäksi haluttiin valita orgaanisia aineita sisältävä, hiilirikas asteroidi, jonka tyyppisellä kappaleella ei ole vierailtu aiemmin. Myös Bennun koko, pyörimis- ja ratanopeus vaikuttivat valintaan[6].

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OSIRIS-RExin mittalaitteistot

Luotain on kooltaan 2.43 m x 2.43 m x 3.15 m ilman aurinkopaneeleita ja leveydeltään 6.2 m niiden kanssa. Näytteenottovarsi on pituudeltaan 3.35 m. Paino ilman polttoainetta on 880 kg ja polttoaineen kanssa 2110 kg. Aurinkopaneelit tuottavat luotaimelle tehoa 1226-3000 W. Luotaimen on valmistanut Lockheed Martin.

Luotaimen mukana kulkee viisi eri mittalaitejärjestelmää, joiden valmistuksessa ovat olleet mukana Arizonan yliopisto, Kanadan avaruusjärjestö, NASAn Goddard avaruuslentokeskus, Massachusetts Institute of Technology ja Harvardin yliopisto[7]:

  • OSIRIS-REx Camera Suite (OCAMS) sisältää kolme eri kameraa, joilla asteroidia voidaan kuvata joko värisuotimien läpi (MapCam), huippuresoluutiolla (PolyCam), tai ottaa nopeasti useita kuvia näytteenottopaikasta (SamCam).
  • OSIRIS-REx Laser Altimeter (OLA) mittaa LIDARin eli valon avulla tarkkaa etäisyyttä luotaimen ja asteroidin välillä.
  • OSIRIS-REx Thermal Emission Spectrometer (OTES) antaa tietoa asteroidin lämpötiloista ja mineraalikoostumuksesta lämpöinfrapunasäteilyn perusteella.
  • OSIRIS-REx Visible and Infrared Spectrometer (OVIRS) mittaa Bennusta näkyvää ja infrapunavaloa mineraalikoostumuksen määrittämiseksi.
  • Regolith X-ray Imaging Spectrometer (REXIS) käyttää röntgensäteilyä eri mineraalien kartoittamiseksi.

Mittalaitteiden lisäksi luotaimen kyydissä on näytteenottovarsi (TAGSAM) ja näytteenpalautuskapseli (SRC). Näytteenottovarsi on suunniteltu osumaan asteroidin pintaan vain viiden sekunnin ajaksi, minkä aikana sylinterimäinen suodatinkammio purskauttaa asteroidin pintaan typpikaasua pintamateriaalin keräämistä varten. Kammioihin odotetaan päätyvän 60-2000 g pintamateriaalia, jonka raekoko on enimmillään kaksi senttimetriä. TAGSAM nostaa näytekammion ilmatiiviiseen kapseliin, joka on varustettu lämpösuojilla ja laskuvarjolla maahanpaluuta varten.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]