OSIRIS-REx

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
OSIRIS-REx
OSIRIS-REx spacecraft model.png
Organisaatio NASA
OSIRIS-REx -logo.

OSIRIS-REx (Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, Security, Regolith Explorer) on Nasan avaruusluotain. Sen on tarkoitus tutkia Bennu-asteroidia ja tuoda takaisin Maahan näyte asteroidin pinnasta. Bennu on 500-metrinen pikkuplaneetta, joka kuuluu Maan lähelle tuleviin Apollo-asteroideihin.

Luotain laukaistiin matkaan vuonna 2016 ja se saapui Bennun luo vuonna 2018. Tutkimusvaihe vuosina 2018–2021 sisältää näytteenoton sieltä ja paluun Maahan vuonna 2023.

Näytteen haun lisäksi tärkeimpiin tutkimustavoitteisiin kuuluu kartoittaa ja analysoida Bennun pintaa ja verrata tuloksia Maasta käsin tehtyihin mittauksiin sekä mitata Auringon säteilyn eli Jarkowski-ilmiön vaikutusta Bennun rataan[1]. Onnistuessaan luotain on Yhdysvaltain ensimmäinen asteroidin pinnasta näytteen noutanut luotain. Bennu valikoitui kohteeksi, koska se luokitellaan mahdollisesti vaaralliseksi asteroidiksi. Vuosien 2169 ja 2199 välillä sen törmäystodennäköisyys on 0,071 % eli yksi 1408:stä[2]. Lisäksi haluttiin valita orgaanisia aineita sisältävä, hiilirikas asteroidi, jonka tyyppisellä kappaleella ei ole vierailtu aiemmin. Myös Bennun koko sekä pyörimis- ja ratanopeus vaikuttivat valintaan[3].

Avaruusohjelman budjetti on noin 800 miljoonaa dollaria, johon ei kuulu luotaimen matkaan lähettänyttä Atlas V -rakettia, jonka hinta on noin 183,5 miljoonaa dollaria[4]. Rahoitus myönnettiin keväällä 2011[5]. OSIRIS-REx on osa Nasan New Frontiers -ohjelmaa Juno- ja New Horizons -luotainten lisäksi. Projektin päätutkija on Dante Lauretta Arizonan yliopistosta.

Lento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luotain laukaistiin 8. syyskuuta 2016 (Suomen aikaa aamuyöllä 9. syyskuuta) Kennedyn avaruuskeskuksesta Atlas V-kantoraketilla. Luotaimen massa oli sellainen, että rakettiin riitti yksi boosteri-raketti, jolloin muodostui harvinainen epäsymmetrinen laukaisu-konfiguraatio.[6] Raketin ylin vaihe lähetti luotaimen kohti Bennua.

Luotain saavutti Bennun vuonna 3. joulukuuta 2018.

Luotain tutkii asteroidia sen kiertoradalta noin viiden kilometrin etäisyydeltä kolmen vuoden ajan. Tutkimusajan loppuvaiheessa heinäkuussa 2020 kiertorataa laskettiinn ja luotain otti 20. lokakuuta 2020 (Suomen aikaa varhain 21. lokakuuta) vähintään 60 gramman näytteen Bennun pinnasta. Näytteenottohetkellä oli OSIRIS-RExin etäisyys Maasta 334 miljoonaa kilometriä ja viestit siltä Maahan kestivät matkata melkein 19 minuutin ajan. OSIRIS-RExiä ei voitu ohjata Maasta käsin laskeutumisessa, vaan luotain hoiti sen itsenäisesti ottamalla pintaa lähestyessään kuvia ja vertailemalla niitä aiemmin otettuihin kuviin valitusta laskeutumispaikasta, joka oli vain 16 metriä halkaisijaltaan. Bennu-asteroidin pintaa kosketti vain OSIRIS-REXin keräin alle 16 sekuntia. [7] Luotain lähtee paluumatkalle vuonna 2021 ja palauttaa näytekapselin Maahan vuonna 2023.[8][9] Kapseli laskeutuu Utah Test and Training Rangelle,[10] mistä se viedään Johnsonin avaruuskeskukseen erittäin hyvin suojattuun laboratorioon, joka perustettiin aikanaan kuunäytteiden tutkimista varten.[6]

Luotaimen tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luotain on kooltaan 2,43 m x 2,43 m x 3,15 m ilman aurinkopaneeleita. Leveys on 6,2 m aurinkopaneeliparin kanssa. Näytteenottovarsi on pituudeltaan 3,35 m. Paino ilman polttoainetta on 880 kg ja polttoaineen kanssa 2110 kg. Aurinkopaneelit tuottavat luotaimelle tehoa 1226–3000 W.

Luotaimen on valmistanut Lockheed Martin. Teknisesti luotain on samaa tyyppiä kuin Mars-luotaimet Mars Reconnaissance Orbiter ja MAVEN sekä Jupiter-luotain Juno, jotka myös ovat Lockheed-Martinin valmistamia.[6]

Tutkimustavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa luotaimen päätutkimustavoitteista esiintyy sen nimessä Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, Security, Regolith Explorer.

  • Origins (alkuperä): Haettava näyte on kuin aikakapseli Aurinkokunnan alkuvaiheen koostumuksesta.
  • Spectral Interpretation (Spektrin tulkinta): Teleskooppihavaintojen pohjalta tehtävää spektrianalyysiä voidaan verrata oikeaan koostumukseen ja näin parantaa menetelmien luotettavuutta.
  • Resource Identification (Resurssien kartoitus): Hyödynnettävien resurssien kuten veden kartoitus auttaa in-situ resurssien hyödyntämisen suunnittelussa.
  • Security (turvallisuus): Jarkowski-ilmiön kiertorataan tekemän vaikutuksen tutkiminen auttaa määrittämään asteroidien tulevia kiertoratoja ja auttaa impakteilta suojautumisessa.
  • Regolith Explorer (regoliitti-tutkija): Pinnan regoliitittien tutkiminen paljastaa sen koostumusta ja siinä tapahtuvia ilmiöitä.

Tutkimuslaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OSIRIS-RExin tutkimuslaitteistot

Luotaimen mukana kulkee viisi eri mittalaitejärjestelmää, joiden valmistuksessa ovat olleet mukana Arizonan yliopisto, Kanadan avaruusjärjestö, Nasan Goddard avaruuslentokeskus, Massachusetts Institute of Technology ja Harvardin yliopisto[11]:

  • OSIRIS-REx Camera Suite (OCAMS) sisältää kolme eri kameraa, joilla asteroidia voidaan kuvata joko värisuotimien läpi (MapCam), huippuresoluutiolla (PolyCam), tai ottaa nopeasti useita kuvia näytteenottopaikasta (SamCam).
  • OSIRIS-REx Laser Altimeter (OLA) mittaa LIDARin eli valon avulla tarkkaa etäisyyttä luotaimen ja asteroidin välillä.
  • OSIRIS-REx Thermal Emission Spectrometer (OTES) antaa tietoa asteroidin lämpötiloista ja mineraalikoostumuksesta lämpöinfrapunasäteilyn perusteella.
  • OSIRIS-REx Visible and Infrared Spectrometer (OVIRS) mittaa Bennusta näkyvää ja infrapunavaloa mineraalikoostumuksen määrittämiseksi.
  • Regolith X-ray Imaging Spectrometer (REXIS) käyttää röntgensäteilyä eri mineraalien kartoittamiseksi.

Näytteenotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mittalaitteiden lisäksi luotaimen kyydissä on näytteenottovarsi (TAGSAM) ja näytteenpalautuskapseli (SRC). Paluukapseli on hyvin samankaltainen kuin komeetan pyrstöstä näytteen tuoneen Stardustin.[6] Näytteenottovarsi on suunniteltu osumaan asteroidin pintaan vain viiden sekunnin ajaksi, minkä aikana sylinterimäinen suodatinkammio purskauttaa asteroidin pintaan typpikaasua pintamateriaalin keräämistä varten. Kammioihin odotetaan päätyvän 60–2000 g pintamateriaalia, jonka raekoko on enimmillään kaksi senttimetriä. Typpeä on enintään kolmeen yritykseen.[6] Näytteenottovarren päässä on varmistukseksi tarralevyt, jotta ainakin jotain saataisiin talteen.[6]

TAGSAM nostaa näytekammion ilmatiiviiseen kapseliin, joka on varustettu lämpösuojilla ja laskuvarjolla maahanpaluuta varten.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. OSIRIS-RExin kotisivut – Tavoitteet asteroidmission.org.
  2. NASAn JPL:n Maan lähiasteroidiohjelma neo.jpl.nasa.gov.
  3. OSIRIS-RExin kotisivut – Bennu asteroidmission.org.
  4. Buck, Joshua; Diller, George: NASAn lehdistötiedote 5.8.2013. NASA.
  5. NASA to Launch New Science Mission to Asteroid in 2016 Viitattu 23.5.2011. (englanniksi)
  6. a b c d e f Bennulle ja takaisin – Alamaailman jumala lähtee avaruusmatkalle epäkeskolla raketilla | Tiedetuubi www.tiedetuubi.fi. Viitattu 14.11.2016.
  7. Nasan OSIRIS-REx-luotain käväisi Bennu-asteroidilla Ilta-Sanomat. 20.10.2020. Viitattu 21.10.2020.
  8. OSIRIS-RExin kotisivut – Aikajana asteroidmission.org.
  9. Nasan OSIRIS-REx-luotain laskeutuu Bennu-asteroidille – seuraa suorana alkaen kello 23.45 Ilta-Sanomat. 20.10.2020. Viitattu 20.10.2020.
  10. NASA to Launch New Science Mission to Asteroid in 2016 nasa.gov. 25.5.2011. Nasa. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  11. OSIRIS-RExin kotisivut – Mittalaitteet asteroidmission.org.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta OSIRIS-REx.