Otto Laurila
Otto Johannes Laurila (23. syyskuuta 1886 Lempäälä − 21. syyskuuta 1973 Lempäälä)[1] oli suomalainen korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[2][3]
Laurilan vanhemmat olivat Lempäälän Perälän kylässä Laurilan tilan omistanut maanviljelijä Juho Evert Laurila ja Amanda Arvonen. Hän pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1906 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908, filosofian maisteriksi 1910 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1913. Hän sai varatuomarin arvon 1916.[2][3]
Laurila aloitti uransa Valtiokonttorin notaarina ja senaatin oikeusosaston ylimääräisenä kopistina. Hän oli vuodesta 1919 alkaen oikeusministeriön virkamiehenä ja toimi viimeksi esittelijäneuvoksena ja kansliapäällikkönä 1931−1932. Hän oli korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena 1932−1956 jääden eläkkeelle 1956. Nuorempana hallitussihteerinä ollessaan Laurila oli esittelijänä kun Suomen hallitusmuoto vahvistettiin heinäkuussa 1919. [2][3]
Otto Laurila oli naimisissa vuodesta 1962 Maire Kaarina Linturin kanssa.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimellä O. J. Laurila:
- Kunnallisverolait ; selityksillä varustaneet O. J. Laurila ja Eino J. Ahla. Otavan asetuskokoelma 40. Otava 1922, 3. uud. painos 1930
- Vilpillisestä mainonnasta. Mainosmiesten kerhon julkaisuja 2. Helsinki 1930
- Oikea ja väärä ilmoitustilasto : prof. Brynolf Honkasalon ja oikeusneuvos O. J. Laurilan asiantuntijalausunto Markkinatutkimus oy:n laatimasta ja Liiketaidon julkaisemasta ilmoitustilastosta joulukuussa 1950. Aamulehti, Tampere 1951
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oikeusneuvos Otto Johannes Laurila, hautakuva albumissa: Lempäälän kirkkohautausmaa os. K1-01 (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 21.4.2024.
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1908, matrikkelinumero 30320
- ↑ a b c Suomen hallitusmuodon esittelijä oli lempääläissyntyinen, Lempäälän-Vesilahden Sanomat 1.7.2014