O. E. Närhi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Otto Emil Närhi (19. syyskuuta 1886 Viitasaari[1]24. maaliskuuta 1949[2]) oli suomalainen pappi, lähetyssaarnaaja ja kristillinen kirjailija.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Närhen vanhemmat olivat tilallinen Kaarlo Heikki Närhi ja Heleena Sofia Miettinen ja puoliso vuodesta 1922 Lyyli Maria Alanen. Närhi kävi Suomen Lähetysseuran lähetyskoulun ja hänet vihittiin lähetyssaarnaajaksi 1919. Hän oli aluksi vuoden ajan matkasaarnaajana ja Asikkalan kirkkoherran apulaisena kunnes hänet lähetettiin lähetyssaarnaajaksi Lounais-Afrikkaan. Närhi oli lähetyssaarnaajana Lounais-Afrikassa vuoteen 1928 saakka ja hän perusti muun muassa Okavangon ensimmäisen seurakunnan. Suomeen palattuaan Närhi suoritti pappistutkinnon ja sai Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulilta oikeuden hoitaa papinvirkoja kotimaan seurakunnissa. Hän suoritti pastoraalitutkinnon 1931.[3][1]

Närhi oli pappina Hattulassa 1930 ja samana vuonna vt. kirkkoherrana Tyrvännössä, Ruovedellä vt. kappalaisena 1930–1933 ja Hyvinkäällä vt. kappalaisena 1933. Hänestä tuli Akaan vt. kirkkoherra 1933 ja vakinainen kirkkoherra 1935. Närhi teki opintomatkoja paitsi Afrikkaan, myös Palestiinaan ja Etelä-Eurooppaan.[3][1]

Pastori Närhi nousi ensimmäisenä suomalaisena Kilimanjaron huipulle vuonna 1928 yhdessä professori Reuschin kanssa. [4]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taikasauva ja risti: mustan kansan tapoja, taikoja ja uskomuksia, Suomen Lähetysseura, 1929.
  • Pienessä uskollinen: mamselli Hydénin elämäntyö, Suomen Lähetysseura 1929.
  • Afrikan kätköistä, WSOY, 1930.
  • Uskontoa bantujen alueella: pastoraalikirjoitus. Tampereen tuomiokapituli, 1932.
  • Ambolaista uskontoa, O. E. Närhi, 1945.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O. E. Närhen lehtiartikkeleita:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]