Nouadhibou
| Nouadhibou نواذيبو |
|
|---|---|
 Nouadhiboun kalasatama. |
|
  Nouadhibou |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Mauritania |
| Alue | Dakhlet-Nouadhibou |
| Departementti | Nouadhibou |
| Perustettu | 1907 |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kaupunki |
| Väkiluku (2013) | 118 200 |
| Aikavyöhyke | UTC+0 |
Nouadhibou (arab. نواذيبو, ennen vuotta 1969 Port-Étienne[1]) on kaupunki ja Dakhlet-Nouadhiboun alueen hallinnollinen keskus Mauritaniassa. Se sijaitsee maan luoteisosassa Atlantin valtameren rannalla. Nouadhibou on Nouakchottin jälkeen Mauritanian toiseksi suurin kaupunki. Vuoden 2013 väestönlaskennan mukaan siellä oli 118 200 asukasta[2].
Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunki sijaitsee Ras Nouadhiboun (ransk. Cap Blanc) niemimaan valtamerestä erottaman Nouadhibounlahden (Baie du Lévrier) länsirannalla. Niemimaan länsiosa kuuluu Länsi-Saharaan. Syvä ja suojaisa lahti tarjoaa Saharan länsirannikon ainoan suurille aluksille soveltuvan sataman. Viileän ja ravinteikkaan Kanarianvirran ansiosta rannikolla on maailman parhaisiin kuuluvat kalavedet.[3]
Ilmastoa leimaavat tasainen noin 26 asteen lämpötila ja tuulten aiheuttama melko alhainen ilmankosteus. Sadetta alueella ei saada juuri lainkaan.[4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Portugalilaisten 1400-luvulta lähtien tuntemia kalavesiä hyödynsivät aikaisemmin etupäässä kanarialaiset kalastajat. Ranskalaiset perustivat vuonna 1907 Port-Étiennen kaupungin, joka sai nimensä entisen siirtomaaministeri Eugène Étiennen mukaan. Seuraavana vuonna alettiin rakentaa linnoitusta, hallintorakennuksia, sääasemaa ja 29 kilometrin päässä sijaitsevaa Cap Blancin majakkaa. Ranskalaiset perustivat vuonna 1919 kalateollisuusyhtiön, mutta juomaveden vähäisyyden ja liikenneyhteyksien puutteen takia kaupungin kehitys oli hidasta.[3][4]
Vuonna 1952 perustettiin kaivosyhtiö MIFERMA, joka sai kansallistamisen yhteydessä vuonna 1974 nimen Société nationale industrielle et minière (SNIM). Se rakensi 1960-luvun alussa Nouadhibouun malmisataman ja rautatien Zouératen rautakaivoksilta.[4] Kaivostoiminnan ansiosta kaupungista tuli Mauritanian talouden keskus, ja myös sen juomavesiongelma onnistuttiin ratkaisemaan[3]. Nouadhiboun väkiluku, joka oli 500 vuonna 1940, kasvoi nopeasti ja oli 22 000 vuonna 1977 ja 80 000 vuonna 2000. Kaupunkiin on muuttanut asukkaita eri puolilta Mauritaniaa, Senegalista, Malista ja muualta Länsi-Afrikasta. Marokon rajan sulkeuduttua vuonna 2005 se on toiminut myös Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten lähtösatamana.[4]
Liikenne ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nouadhibouun johtaa vuonna 2006 valmistunut päällystetty maantie Nouakchottista[5]. Kaupungissa on kalastus-, kauppa- ja malmisatamat[4] sekä kansainvälinen lentokenttä[6]. Väestön pääelinkeinot ovat kalastus, kaupankäynti, hallinto ja palvelut, teollisuus, rakentaminen ja liikenne[2].
Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat keskustori, Mahfoudin kauppahalli ja kalasatama. Sen eteläpuolella on hylättyjen ulkomaisten kalastusalusten muodostama laivojen hautausmaa. Nouadhibounlahdella on hyvät urheilukalastusmahdollisuudet, hiekkarantoja ja eroosion synnyttämiä erikoisia kalliomuodostumia. Lähistöllä sijaitsee Banc d’Arguinin kansallispuisto, johon kuuluu myös osa niemimaan kärjestä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Décret no 68.344 du 24 décembre 1968 fixant le ressort territorial, les limites et le chef-lieu des régions et du district de Nouakchott. Journal officiel de la République islamique de Mauritanie, 15.1.1969 (246), s. 19. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Monographie de la ville de Nouadhibou Office national de la statistique. 2017. Viitattu 15.5.2021.
- ↑ a b c Toupet, Charles: ”Nouadhibou (Port Étienne) and the Economic Development of Mauritania”, Seaports and Development in Tropical Africa, s. 27–40. London: Palgrave Macmillan, 1970. ISBN 978-0-333-11217-5.
- ↑ a b c d e Nouadhibou, une ville cosmopolite à la croisée du désert et de l’océan GRDR. Viitattu 15.5.2021.
- ↑ a b Le Petit Futé Mauritanie 2011–2012, s. 109–114. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2011. ISBN 9782746940093.
- ↑ Accèder à la zone franche Zone franche de Nouadhibou. Viitattu 15.5.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nouadhibou Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta