Norbert Hofer
| Norbert Hofer | |
|---|---|
 |
|
| Itävallan liikenneministeri | |
| Edeltäjä | Jörg Leichtfried |
| Seuraaja | Valerie Hackl |
| Itävallan vapauspuolueen puheenjohtaja | |
| Edeltäjä | Heinz-Christian Strache |
| Seuraaja | Herbert Kickl |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. maaliskuuta 1971 Vorau |
| Puoliso | Verena Hofer |
| Tiedot | |
| Puolue | Itävallan vapauspuolue |
| Aiheesta muualla | |
| www.norberthofer.at | |
Norbert Gerwald Hofer (s. 2. maaliskuuta 1971 Vorau, Itävalta) on oikeistopopulistinen poliitikko, joka oli Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) ehdokkaana liittopresidentiksi vuoden 2016 vaaleissa ja johti puoluetta vuosina 2019–2021.[1]
Tausta ja nousu politiikkaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norbert Hofer kasvoi Burgenlandin Pinkafeldissä keskiluokkaisen perheen poikana. Hänen isänsä oli ollut FPÖ:n kaupunginvaltuutettu ja Burgenlandin FPÖ:n eläkeläisyhdistyksen johtaja. Norbert Hofer kiinnostui jo nuorena ilmailusta, kouluttautui lentokonemekaanikoksi ja työskenteli muutaman vuoden Lauda Air -lentoyhtiön palveluksessa, kunnes siirtyi politiikkaan.[2]
Taitavana poliittisena viestijänä tunnettu Hofer nousi jo 23-vuotiaana FPÖ:n valtakunnalliseksi puoluesihteeriksi. Lisäksi hän edusti vuosina 1997–2007 FPÖ:tä Eisenstadtin kaupunginvaltuustossa. Poliittinen ura katkesi hetkeksi, kun vuonna 2002 FPÖ kärsi vaalitappion. Samana vuonna Hofer itse loukkaantui vaikeasti riippuliidinonnettomuudessa. Selkärankavammasta toipuminen kesti pitkään, ja Hofer käyttää edelleenkin kävelykeppiä.[2]
Heinz-Christian Strachen noustua FPÖ:n johtajaksi 2005 Hoferista tuli tämän läheinen työtoveri ja yksi Strachen kakkosmiehistä.[2] Vuodesta 2006 alkaen hän edusti FPÖ:tä Itävallan parlamentin alahuoneessa (kansallisneuvosto). Vuoden 2013 vaaleissa FPÖ nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, ja Hofer valittiin parlamentin kolmanneksi varapuhemieheksi.[3]
Presidenttiehdokkaana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]FPÖ:n ehdokkaana vuoden 2016 liittopresidentin vaaleissa Hofer sai ensimmäisellä kierroksella suurimman ääniosuuden, 35,1 prosenttia.[4] Toisella kierroksella Hofer sai äänistä 49,7 prosenttia, ja vastaehdokkaana ollut vihreiden Alexander Van der Bellen voitti täpärästi. Enemmistön äänistä Hofer keräsi maaseudulta.[5] Itävallan korkein oikeus kuitenkin kumosi 1. heinäkuuta 2016 presidentinvaalin tuloksen, koska postiäänten käsittelyssä oli ollut epäselvyyksiä (äänestyskuoria oli avattu ilman vaalilautakunnan kokousta) ja joissain vaalipiireissä tuloksia oli julkistettu liian aikaisin.[6][7] Vaikka FPÖ ja sitä lähellä olevat tahot levittivät vihjailuja vaalivilpistä ja Hofer teki valituksen äänestystuloksesta, mitään vaalituloksen manipulaatiota ei pystytty osoittamaan,[8][9][10] eikä korkein oikeus nähnyt tätä tarpeelliseksi, sillä vaalien uusimiseen riittivät ääntenlaskennan toimeenpanossa ilmenneet sääntöjen vastaisuudet.[11]
Vaalien toisen kierroksen toimittamista hidastivat tekniset ongelmat vaalikuorten liimauksessa,[12] mutta lopulta vaalit järjestettiin joulukuun alussa, ja Van der Bellen voitti vaalin useamman prosenttiyksikön marginaalilla. Hofer tunnusti tappionsa.[13]
Ministerinä ja puoluejohtajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2017 parlamenttivaalien jälkeen muodostetussa Itävallan kansanpuolueen (ÖVP) ja FPÖ:n hallituksessa Norbert Hofer sai liikenne-, teknologia- ja innovaatioministerin salkun. Tässä tehtävässä hän toimi toukokuuhun 2019 saakka, jolloin hallitus kaatui ns. Ibiza-skandaalin johdosta. Skandaalin yhteydessä FPÖ:n siihenastinen johtaja Heinz-Christian Strache joutui eroamaan, ja varapuheenjohtaja Hofer nousi puolueen puheenjohtajaksi.[3] 1. kesäkuuta 2019 Hofer ilmoitti pitkällisen harkinnan jälkeen luopuvansa FPÖ:n puheenjohtajan tehtävästä.[14] 6. helmikuuta 2025 hän luopui mandaatistaan parlamentissa ja siirtyi FPÖ:n edustajaksi Burgenlandin maapäiville.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norbert Hofer on toista kertaa naimisissa ja hänellä on neljä lasta.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ing. Norbert Hofer, Biografie Republik Österreich – Parlament. Viitattu 23.5.2016.
- ↑ a b c christa.zoechling: Der Volksempfänger: Was uns bei Norbert Hofer Angst macht www.profil.at. 18.5.2016. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ a b c Norbert Hofer - Abgeordneter zum Burgenländischen Landtag Meine Abgeordneten. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ Bundespräsidentenwahl2016 Bundesministerium für Inneres. 2.5.2016. Viitattu 23.5.2016 (saksaksi).
- ↑ Minna Pye: Presidentinvaalien tulos jakoi Itävallan rajusti – katso kartta Yle Uutiset. 23.5.2016. Viitattu 23.5.2016.
- ↑ Wallius, Anniina: Oikeus päätti: Itävalta joutuu uusimaan presidentinvaalinsa Yle Uutiset. 1.7.2016. Viitattu 6.11.2016.
- ↑ Stichwahl-Wiederholung: Van der Bellen und Hofer müssen noch einmal antreten www.kleinezeitung.at. 6.7.2016. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ moritz.gottsauner-wolf: Straches Tanz am Facebook-Vulkan kurier.at. 27.5.2016. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ thomas.trescher: Die FPÖ und der Wahlbetrug: Chronologie einer Farce kurier.at. 19.9.2016. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ 19 06 2016 um 18:29 von Dietmar Neuwirth: "Nirgendwo ein Hinweis auf Manipulation" Die Presse. 19.6.2016. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ thomas.trescher,peter.temel,christian.schwarz,yvonne.widler: VfGH hebt Hofburg-Wahl auf: Stichwahl wird komplett wiederholt kurier.at. 1.7.2016. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ 09 09 2016 um 09:19 von Anna Thalhammer: Briefwahl: Immer mehr schadhafte Kuverts Die Presse. 9.9.2016. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ Itävallan presidentinvaalit: "Äänestäjät ymmärsivät, että maltillisten edustajien voiton eteen on työskenneltävä" Yle Uutiset. 4.12.2016. Viitattu 15.3.2025.
- ↑ ORF at/Agenturen pepr: Norbert Hofer tritt als FPÖ-Parteichef zurück news.ORF.at. 1.6.2021. Viitattu 15.3.2025. (saksaksi)
- ↑ FPÖ: Norbert Hofer persönlich www.norberthofer.at. 2016. Viitattu 23.5.2016 (saksaksi).
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
