Nokiliitäjä
Nokiliitäjä | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
Suku: | Tummaliitäjät Ardenna |
Laji: | grisea |
Kaksiosainen nimi | |
Ardenna grisea |
|
Katso myös | |
Nokiliitäjä (Ardenna grisea) on keskikokoinen tumma avomerilintu, joka on muutaman kerran harhaillut Suomeenkin.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pituus on 40–50 cm, siipien kärkiväli 95–110 cm ja paino noin 800 g.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokiliitäjät pesivät eteläisen pallonpuoliskon pikkusaarilla pääasiassa Uuden-Seelannin, Falklandsaarten ja Tulimaan ympäristössä. Maailman populaatio on kooltaan noin 20 miljoonaa yksilöä.[1] Ne ”talvehtivat” heinäkuussa muun muassa Norjassa. Niiden muuttomatkat kuuluvat maailman pisimpiin. Ne lähtevät muutolle pesinnän jälkeen maalis-toukokuussa ja lentävät Atlantin ja Tyynenmeren länsireunoja pohjoiseen, jossa ne subarktisille vesille päästyään kesä-heinäkuussa kääntyvät länteen ja palaavat etelään valtamerten itäreunoja pitkin syys-lokakuussa, ja saapuvat takaisin pesimäpaikoilleen marraskuussa. Ne muuttavat yksittäin, eivät parvissa. Laji on tavattu Suomessa 3 kertaa vuoteen 2006 mennessä, viimeksi 1991.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokiliitäjä elää valtameren saarilla ja avomerillä.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on maankolossa, johon naaras munii yhden valkoisen munan. Emot hautovat vuorotellen mutta käyvät pesällä vain öisin välttääkseen lokkien ja fregattilintujen ryöstelyt. Uuden-Seelannin maorien perinteeseen kuuluu nokiliitäjien poikasten kerääminen ruuaksi Stewartsaarilla (Rakiura).[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nokiliitäjä syö kalaa, etupäässä anjovista, sekä mustekaloja ja äyriäisiä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Ardenna grisea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Springerlink[vanhentunut linkki]
|