Nitrofurantoiini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nitrofurantoiini
Nitrofurantoiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
1-[(E)-(5-nitrofuran-2-yyli)metylideeniamino]imidatsolidiini-2,4-dioni
Tunnisteet
CAS-numero 67-20-9
ATC-koodi J01XE01
PubChem 6604200
DrugBank DB00698
Kemialliset tiedot
Kaava C8H6N4O5 
Moolimassa 230,168
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 270–272 °C (518–522 °F) (hajoaa)[1]
Liukoisuus veteen 0,19 g/l (25 °C)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 40 %
Proteiinisitoutuminen 20-60 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 20-60 min[2]
Ekskreetio Virtsan mukana[3]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa Oraalinen, rektaalinen

Nitrofurantoiini (C8H6N4O5) on nitrofuraaneihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdisteellä on antibioottisia ominaisuuksia ja sitä käytetään lääkkeenä virtsatieinfektioiden hoidossa.

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa nitrofurantoiini on keltaista tai oranssia kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain hieman veteen, mutta liukenee paremmin polaarisiin orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin, asetoniin ja dimetyyliformamidiin. Yhdiste on heikosti hapan ja sen pKa-arvo on 7,2[1]. Yhdiste hajoaa valon vaikutuksesta.

Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitrofurantoiini on vaikutukseltaan bakteriostaattinen ja tehoaa erityisesti gramnegatiivisiin bakteereihin kuten Escherichia coli ja Streptococcus-, Enterococcus- ja Shigella-suvun lajit. Sen sijaan resistenttejä ovat Proteus-, Pseudomonas- ja Klebsiella-sukujen bakteerit. Aineelle herkille bakteereille muodostuu harvoin resistenttiyttä, mikä viittaa useaan eri vaikutusmekanismiin. Bakteerien nitroreduktaasit pelkistävät nitrofurantoiinin nitroryhmän ja muodostuva yhdiste on reaktiivinen ja estää muun muassa DNA:n ja RNA:n biosynteesiä sekä proteiinisynteesiä. Se voi vaikuttaa myös sitruunahappokiertoon. Tämä johtaa bakteerisolujen lisääntymisen estymiseen ja solujen kuolemaan. Ihmisen elimistössä muodostuu hapettuneita aineenvaihduntatuotteita, esimerkiksi syano- ja hydroksyylijohdannaisia, joilla voi myös olla vaikutusta.[2][3][4][5]

Nitrofurantoiini imeytyy ruuansulatuskanavasta hyvin ja nopeasti. Makrokiteinen nitrofurantoiini imeytyy hitaammin kuin mikrokiteiset valmisteet. Yhdiste tehoaa parhaiten virtsatietulehduksiin virtsan ollessa hieman hapanta. Nitrofurantoiinia käytetään pääasiassa virtsatieinfektioiden kuten virtsatientulehduksen ja virtsarakontulehduksen hoitoon.[3][2][6] Nitrofurantoiini kuuluu WHO:n tärkeimpien lääkeaineiden listalle[7].

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisimpiä nitrofurantoiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ovat tyypillisimmin huonovointisuus, vatsakipu ja ripulointi. Harvinaisempia ovat vaikutukset hermostossa, allergiset oireet ja maksavauriot. Nitrofurantoiinille tyypillinen sivuvaikutus on keuhkovaurion riski ja erityisesti lääkkeen pitkittynyt käyttö voi johtaa keuhkofibroosiin. Keuhkovaurion oireita ovat kuumeilu, yskiminen ja vaikeutunut hengitys.[3][8]

Synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nitrofurantoiinia voidaan valmistaa usealla eri menetelmällä. Tällaisia ovat muun muassa 5-nitrofurfuraalin eli 5-nitro-2-furaldehydin ja 1-aminohydantoiinin tai nitrofurfuraalin diasetaatin ja aminohydantoiinisulfaatin väliset reaktiot. Muodostuva tuote puhdistetaan kiteyttämällä nitrometaanista ja näin saadaan lääkekäyttöön soveltuvaa makrokiteistä nitrofurantoiinia.[1][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1134. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. a b c d Nitrofurantoin DrugBank. Viitattu 28.8.2014. (englanniksi)
  3. a b c d Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 53. Nukleiinihappoihin vaikuttavat mikrobilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 28.8.2014.
  4. a b Thomas J. Schwan & Frank H. Ebetino: Antibacterial Agents, Nitrofurans, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 28.8.2014
  5. a b Paul Actor, Alfred W. Chow, Frank J. Dutko & Mark A. McKinlay: Chemotherapeutics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 28.8.2014
  6. Maarit Wuorela: Nitrofurantoiini naisen akuutin komplisoitumattoman kystiitin hoidossa Käypä hoito. 28.8.2014. Viitattu 28.8.2014.
  7. WHO Model List of Essential Medicines 2013. WHO. Viitattu 28.8.2014. (englanniksi)
  8. Tiina Merivuori & Annika Kalliokoski: Nitrofurantoiini ja keuhkohaitat TABU Lääketietoa Lääkelaitokselta. 51.10.2005. Viitattu 28.8.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]