Ninon Vallin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ninon Vallin

Ninon Vallin (8. syyskuuta 1886 Montalieu-Vercien, Isèren departementti, Ranska22. marraskuuta 1961 Ranska) oli ranskalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano.[1][2] Hän oli yksi johtavista Pariisissa työskennelleistä ranskalaisista sopraanoista 1910–1920-luvuilla.[1]

Vallin opiskeli Lyonin konservatoriossa ja sitten Pariisissa Meyrianne Héglonin johdolla. Hän saavutti varhain menestystä konserttilavoilla. Hän lauloi vuonna 1911 Théâtre du Châtelet'ssa sekä Claude Debussyn La Damoiselle éluessa että tämän Le Martyre de saint Sébastienin kantaesityksessä. Vallin teki yhteistyötä myös monien muiden säveltäjien, kuten Albert Rousselin, Reynaldo Hahnin, Xavier Leroux'n, Marguerite Béclard D'Harcourtin ja Joaquín Ninin kanssa. Opéra-Comiquen johtaja Albert Carré kannusti sopraanon laajentamaan esiintymisuraansa myös oopperaohjelmiston pariin. Vallin teki oopperadebyyttinsä vuonna 1912 Micaëlan roolissa Georges Bizet'n Carmenin esityksessä. Hänen laajaan ohjelmistoonsa kuului lopulta lukuisia rooleja Figaron häiden Kreivittärestä ranskalaisen oopperan merkkirooleihin sekä osiin verismin tyylisuunnan teoksissa. Vallin myös tulkitsi nimiroolin Ottorino Respighin Maria egiziacan Ranskan-ensiesityksessä.[2]

Albert Carrén lähdettyä Opéra-Comiquen uusi johto ei tarjonnut Vallinille tämän kiinnostaviksi kokemia rooleja, joten hän suuntasi Etelä-Amerikkaan. Vuonna 1916 hän esiintyi Buenos Airesin Teatro Colónissa Margueritena Charles Gounod'n Faustissa. Hän palasi sinne säännöllisesti seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Vallin esiintyi laajalti myös konserttilaulajana ja tulkitsi yksinlauluja. Oopperauraansa hän jatkoi 1930-luvulle, ja konsertteja hän piti toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka. Loppuelämänsä ajan hän teki opetustyötä lähellä Lyonia. Vallin levytti paljon eri levymerkeille ja teki viimeiset äänityksensä 70-vuotiaana.[2] Hänen äänityksensä olivat suosittuja aikanaan ja ovat sittemmin säilyttäneet suosionsa keräilijöiden keskuudessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ninon Vallin AllMusic, viitattu 23.2.2023
  2. a b c Vallin, Ninon Cantabile-subito, viitattu 23.2.2023