Nils Wetterstein
Nils Leonard Wetterstein (6. joulukuuta 1914 Turku – 16. joulukuuta 1999 Turku) oli suomalainen juristi ja yritysjohtaja, joka sai merenkulkuneuvoksen arvonimen.[1]
Wettersteinin vanhemmat olivat tullinhoitaja Fredrik Leonard Wetterstein ja Irene Elisabeth Airaksinen ja puoliso vuodesta 1946 Margit Helena Isberg. Ylioppilaaksi Porvoossa vuonna 1932 tullut Wetterstein suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon vuonna 1938 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1942. Sotiin osallistunut Wettersteinin toimi uransa alussa monien eri yritysten palveluksessa, kunnes siirtyi Suomen Höyrylaivan lakimieheksi vuonna 1944. Varustamoyhtiö Boren apulaisjohtaja hänestä tuli vuonna 1948, yhtiön varatoimitusjohtajana hän työskenteli 1957–1964.[1][2]
Vuonna 1957 Wettersteinin johtoon tuli myös Siljavarustamo, vuodesta 1972 Silja Line, ja siitä muodostui hänelle päätehtävä. Wetterstein johti yhtiötä vuoteen 1974 ja vaikutti siten keskeisesti sen toiminnan kehittymiseen. Yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtaja hän oli vuoteen 1980 asti. Wetterstein työskenteli myös Svea Linen Suomen yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1968 ja hänellä oli useita luottamustoimia. Turussa Wetterstein oli Ison-Britannian varakonsuli ja konsuli, samoin kuin Ruotsin konsuli. Merenkulkuneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1972. Sotilasarvoltaan Wetterstein oli reservin kapteeni (1967).[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nils Wetterstein Biografiasampo. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ a b Kuka kukin on 1978, s. 1079. Viitattu 24.5.2022.
- ↑ Dödsfall. Nils Wetterstein. Åbo Underrättelser, 21.12.1999, nro 247, s. 18. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.5.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vi behöver dubbla farleder för Sverige-trafiken. (haastattelu) Affärsmagasinet Forum, 10.05.1972, nro 1972-09, s. 26-28. ISSN 0533070X. Artikkelin verkkoversio. sv
|
