Nicanor Parra

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nicanor Parra vuonna 2014.

Nicanor Parra (5. syyskuuta 1914 San Fabián de Alico23. tammikuuta 2018 Santiago de Chile) oli chileläinen runoilija.[1]

Parran ensimmäinen kokoelma Poemas y Antipoemas (1954) on latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden klassikkoja. Se on myös 1900-luvun tunnetuimpia espanjankielisiä runoteoksia, ja sen tekijä oli useasti ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi. Parra sai vuonna 2011 espanjankielisen maailman arvostetuimman Premio Cervantes -kirjallisuuspalkinnon.

Parra pyrki tuotannossaan ulos runouden perinteisistä kaavoista ja nimitti itseään antipoetaksi. Hänen sisarensa Violeta Parra (k. 1967) on lauluntekijänä maailmankuulu.

Parra valmistui vuonna 1938 Chilen yliopistosta matematiikan- ja fysiikanopettajaksi. Hän jatkoi vuonna 1943 fysiikanopintojaan Brown Universityssä Yhdysvalloissa ja toimi sittemmin kotimaassaan teoreettisen fysiikan professorina.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cancionero sin nombre (1937)
  • Poemas y antipoemas (1954)
  • La cueca larga (1958)
  • Versos de salon (1962)
  • Manifiesto (1963)
  • Canciones rusas (1967)
  • Obra gruesa (1969)
  • Los profesores (1971)
  • Artefactos (1972)
  • Sermones y prédicas del Cristo de Elqui (1977)
  • Nuevos sermones y prédicas del Cristo de Elqui (1979)
  • El anti-Lázaro (1981)
  • Poema y antipoema de Eduardo Frei (1982)
  • Cachureos, ecopoemas, guatapiques, últimas prédicas (1983)
  • Chistes para desorientar a la policía (1983)
  • Coplas de Navidad (1983)
  • Poesía política (1983)
  • Hojas de Parra (1985)
  • Poemas para combatir la calvicie (1993)
  • Páginas en blanco (2001)
  • Lear Rey & Mendigo (2004)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otis, John: Nicanor Parra, Chile’s eminent poet and ‘anti-poet,’ dies at 103 The Washington Post. 23.1.2018. Viitattu 25.1.2018. (englanniksi)