Naum Levin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Naum Levin (29. syyskuuta 1907 Viipuri5. kesäkuuta 1978) oli suomalainen viulisti. Hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä viulistina oli jo 5-vuotiaana Viipurissa vuonna 1912.

Levin syntyi juutalaiseen perheeseen Viipurissa vuonna 1907. Isä oli Valko-Venäjällä syntynyt kauppias Isak Levin ja äiti Rocheleje Kravts. Levinin äiti kuoli Naumin ollessa vasta kuusivuotias vuonna 1913.

Levin opiskeli nuorena Boris Sirpon johdolla Viipurin musiikkiopistossa ja Paul Cherkasskyn johdolla Helsingissä. Vuosina 1923–1927 hän jatkoi opintojaan Budapestissä unkarilaisviulisti Jenõ Hubayn oppilaana ja myöhemmin Pariisissa, Berliinissä, Wienissä ja Englannissa. Hän pääsi Helsingin filharmonisen orkesterin jäseneksi 1920-luvun puolivälissä. Hänestä tuli orkesterin konserttimestari 1946, ja hän esiintyi monien suomalaisten ja ulkomaisten huippukapellimestarien johtamana. Vuonna 1952 Levin perusti lisäksi Fennica-kvartetin, jossa hän soitti ensiviulua. Vuonna 1966 Levin jäi konserttimestarin tehtävistään eläkkeelle. Jäähyväiskonsertissaan 1966 Levin soitti Tšaikovskin viulukonserton. Saman konserton hän oli soittanut ensimmäisenä solistitehtävänään kaupunginorkesterissa.

Sibeliuksen viulukonsertolla oli keskeinen sija Levinin ohjelmistossa. Hän soitti konserton sekä Sibeliuksen 60-vuotisjuhlissa että säveltäjän muistokonsertissa vuonna 1957. Levin myös opetti viulunsoittoa ensin Hämeenlinnassa ja myöhemmin Lahden musiikkiopistossa vuosina 1966–1977.

Talvisodan alkuvaiheissa vuonna 1939 Levinin polvi loukkaantui matkalla pommisuojaan Helsingissä. Vamman takia hänen oikea jalkansa amputoitiin seuraavana vuonna Tukholmassa.

Hänelle myönnettiin Pro Finlandia palkinto vuonna 1957.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]